Suomen entisen Moskovan-suurlähettilään Hannu Himasen mielestä on ikävää, että Nato-jäsenyyteen avoimesti suhtautuvia tai sen puolesta puhuvia mustamaalataan.
– Turvallisuuspoliittinen keskustelu on jostain syystä suomalaisille edelleen vaikeaa. Jos joku rohkenee puhumaan Natosta myönteiseen sävyyn, ryhdytään välittömästi ampumaan pianistia, näkemyksen ja viestin esittäjää. Keskustelijan motiiveita epäillään ja hänen edellytyksensä mielipiteen esittämiseen kyseenalaistetaan, Himanen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
Himasen mukaan seurauksena on julkisen keskustelun paha vääristymä.
– Natosta ja sen jäsenyydestä ei ole sopivaa puhua myönteisessä sävyssä. Sen sijaan keskustelua dominoivat jäsenyyden äänekäs vastustaminen ja Venäjän huolten myötäily. Hallitusohjelmaan sisältyvästä ”Nato-optiosta” voi puhua, jos muistaa korostaa, ettei jäsenyys ole ajankohtainen ainakaan tällä hallituskaudella – jos koskaan.
Himanen muistuttaa, että asetelmaa on verrattu 1700-luvun Ruotsin hattuihin ja myssyihin. Tämän päivän suomalaiset myssyt ovat ”perinteisen ulkopoliittisen linjan” kannattajia ja haluavat kuunnella Venäjää herkällä korvalla. Hatut taas katsovat Suomen puolueettomuuden jääneen kylmän sodan myötä historiaan ja ovat valmiita harkitsemaan Nato-jäsenyyttä.
– Ikävintä tässä vinoutuneessa keskustelussa on liittoutumiseen avoimesti suhtautuvien tai sen puolesta puhuvien kärkäs mustamaalaaminen. Heidän väitetään rikkovan kansallista konsensusta ja horjuttavan presidentin ja ulkopoliittisen johdon asemaa.
”Natoa voi perustellusti vastustaa ja kannattaa”
Himasen mukaan hyvä esimerkki keskustelun pelisäännöistä on vyörytys, jonka kohteeksi kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) vastikään joutui. Hän arvioi puheenvuorossaan ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta.
– Lepomäen keskeinen päätelmä oli, että vaikka oma vahva puolustus on Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen voimavara, ”yksin emme pärjää”. On siksi syytä voimistaa ”puolustuksellista länsi-integraatiota”, Himanen kirjoittaa.
Himanen korostaa, kuinka Lepomäen puheenvuoro synnytti voimakkaita reaktioita edustajatovereissa, joista monet kokivat tarvetta sanoutua siitä näkyvästi irti. Lepomäen edellytyksiä keskustella turvallisuuspolitiikasta epäiltiin, ja puheenvuoroa pidettiin pöyristyttävänä ja dramaattisena.
– Nato-jäsenyyttä voi perustellusti niin vastustaa kuin kannattaakin. Liittoutumisen vastustuksessa sekin on legitiimiä, että perusteena käytetään Venäjän kielteistä suhtautumista liittokuntaan. Venäjän narratiivista tulisi kuitenkin keskustella avoimesti, Himanen toteaa.
Himasen mukaan Suomen oman kansallisen turvallisuuden näkökulma on jäänyt keskustelussa pahasti alakynteen.
– Sen sijaan monet tuntuvat kantavan isoa huolta Venäjän turvallisuudesta, siten kuin se itse sen on määritellyt. Venäjä haluaa selvästikin luoda länsirajalleen neutraalin turvallisuusvyöhykkeen, jota se voisi dominoida. Se leimaa Naton legitiimin puolustussuunnittelun hyökkäystoimien valmisteluksi.
– Venäjä haluaa hämärtää Naton perustehtävää puolustusliittona, joka ei halua eikä kykene hyökkäykselliseen toimintaan jäsenmaidensa rajojen ulkopuolella. Viime vuodet Nato on pyrkinyt lähinnä varmistamaan perussopimuksensa kollektiivista puolustusta tarkoittavan 5. artiklan uskottavuuden.
Himanen korostaa, että oman turvallisuuspoliittisen keskustelumme keskipisteeseen tulisi nostaa Suomen kansallisen puolustuksen tarpeet.
– Puolustuskyvyn kehittämiseen kuuluvat hallitusohjelman mukaisesti paitsi puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ja EU:n yhteinen puolustus myös kumppanuus Naton kanssa ja mahdollisuus hakea liittokunnan jäsenyyttä.
Himasen mielestä avoin ja faktapohjainen keskustelu turvallisuuspolitiikasta kertoo kansallisesta itseluottamuksesta ja vahvistaa ulkopoliittisen johdon asemaa.
– Hallituksen turvallisuuspoliittinen linja on johdonmukainen ja ennustettava. Taitava ulkopoliittinen johto ei kuitenkaan vierasta monipuolista ja vivahteiltaan rikasta keskustelua turvallisuuspolitiikasta.
