Verkkouutiset

EU:ta pelastetaan suomalaisvoimin – ”työni on ollut pelkkää kriisiviestintää”

EU:n komission viestinnästä vastaava Timo Pesonen on melkoisen tehtävän edessä.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

EU:n maine ja politiikkojen sitoutuminen yhteiseen projektiin ovat alamaissa. Ulkoa päin katsottuna talouskriisi, Kreikka, Brexit, maahanmuuttokatastrofi ja terrorismi eivät ole aiempien kriisien tavoin vahvistaneet vaan hajottaneet unionia.

Moni puhuu jo EU:n lopusta ja vähintään perussopimusten avaamisesta. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker julisti tämän kauden olevan viimeinen mahdollisuus EU:lle. Britit ovat jo lähteneet henkisesti ja monen virkamiehen mukaan myös käytännön tasolla.

Apuun on kutsuttu politiikan taitavana taustapelaajana Brysselissä tunnettu Timo Pesonen. Hän on vastannut EU-komission viestinnästä kesästä lähtien.

– Työni on ollut toistaiseksi pelkkää kriisiviestintää, huokaisee Pesonen ja näyttää perjantai-iltapäivällä pitkän työviikon tehneeltä.

Eikä ihme. EU-komission viestintäpääosaston pääjohtajan tehtävä tuntuu näissä oloissa yhtä leppoisalta kuin lama-ajan valtiovarainministerin.

Pesonen on ehtinyt olla Brysselissä jo 20 vuotta. Hän saapui Erkki Liikasen tiedottajaksi komissioon vuonna 1995. Vuosien varrella Pesonen on toiminut kahteen otteeseen Olli Rehnin kabinettipäällikkönä. Pestien välissä Pesonen piipahti Suomessa Paavo Lipposen erityisavustajana.

Nyt mies on ainoa suomalainen komission pääjohtaja. Pesosen vastuullaan on miettiä, miten EU-kansalaiset parhaiten tavoitetaan ja mitä heille kerrotaan. Pesonen nostaa esimerkiksi Pariisin terroristi-iskut. Välittömästi niiden jälkeen Juncker muistutti Twitterissä, että EU-maihin pyrkivät pakolaiset pakenevat iskut tehneitä terroristeja.

Mutta pelkällä kriisireagoinnilla ei EU:n imagoa paranneta. Sitä varten Pesosella on ohjelma, jonka voi tiivistää kolmen kohdan taktiikaksi – kieli, kasvot ja konkretia.

– Tavoitteeni on saada kieli ymmärrettäväksi. Puheet, tiedotteet, asiakirjat ja myös ne twiitit. Ei vain omien alaisteni vaan kaikkien.

Pesonen muistuttaa, että valtaosa EU-väestä tekee töitä muulla kuin omalla äidinkielellään. Brysselin yhteinen kieli on huono englanti. Ulosanti on väistämättä jäykempää ja sanavarasto suppeampi. Järkeväkin asia hautautuu luotaantyöntävän kieliasun alle. Pesonen heittää ilmaan esimerkkejä. Yksi hänen inhokeistaan on viitekehys – eihän se tarkoita yhtään mitään.

Brexit pelottaa

Brexit tuntuu olevan parhaillaan päällä vellovista kriiseistä komissiolle se kaikkein vaikein. Kukaan instituutiossa ei halua ottaa kantaa aiheeseen nimellään.

Moni suomalaisvirkamies huomauttaa, ettei Suomessa tajuta, minkä kokoluokan kriisi Brittien lähtö tai edes siitä puhuminen ovat. Yksi heistä huokaa, että brittiläiset ovat jo valintansa tehneet. Esimerkiksi energia-alan brittiläiset virkamiehet eivät enää edes vaivaudu perehtymään EU-papereihin.

Kansanäänestykset tuppaavat teemasta riippumatta olemaan tiukkoja kisoja. Vanhempi EU-väki uskoo lopullisen tuloksen riippuvan paljon siitä, miten EU-jäsenyyskysymys muotoillaan äänestyslipukkeeseen Briteissä ja miten kyllä-leiri onnistuu vastaamaan kansalaisten huoliin maahanmuutosta ja EU:n demokraattisuudesta.

Kokeneet virkamiehet vakuuttavat kuorossa, että komission toiminta on nykyään nöyrempää ja avoimempaa kuin aiemmin.

– Kaiken tekemisen lähtökohta on kysymys, mitä hyötyä tästä on jäsenmaiden yrityksille ja kansalaisille, vakuuttaa Jyrki Kataisen kabinettipäällikkö Juho Romakkaniemi.

Pesonen puolestaan muistuttaa, että komission keskipäivän briiffissä toimittajat voivat kysyä mitä tahansa ja siihen vastataan kasvotusten. Se on ainutlaatuista.

Uusi asenne on Pesosen mukaan ainakin osittain Suomen ja Ruotsin ansiota. Myös unionin laajentuminen on auttanut syrjäyttämällä ranskalaisen kulttuurin.

Samalla laajentuminen on muuttanut toimintaa virallisemmaksi. Mitä suurempi yhteisö, sitä vaikeampi sen on toimia suljettuna hyvä veli -kerhona. Pesosen aloittaessa oli normaalia kysyä, kuinka tiimi varmistaa, että valmisteltava lakialoite pysyy salassa. Nyt tilanne on päinvastoin.

– Avoimuus on myös sukupolvikysymys. Alle nelikymppiset ovat kasvaneet ihan toisenlaiseen viestintäkulttuuriin.

”Viestintäkampanjoilla ei pelasteta EU:ta”

Mutta mielikuvien ja asenteiden muuttaminen on tunnetusti tehtävistä vaikein. Tien toisella puolella, EU-maita edustavassa neuvostossa, ollaan brändäyksen mahdollisuuksista toista mieltä.

– Ei EU:ta voi viestintäkampanjoilla pelastaa. Bryssel-vetoinen imagonparannus on mahdoton tehtävä, napauttaa neuvoston viestintäjohtaja Reijo Kemppinen.

Mikään ei muutu niin kauan, kun jäsenmaat markkinoivat positiiviset asiat kansallisina voittoina ja sysäävät negatiiviset EU:n niskoille. Brysselin kokoushuoneesta poistuessaan ministerien pääkopissa tapahtuu Kemppisen mukaan jotain kummaa. He alkavat puhua EU:sta kolmannessa persoonassa ja unohtavat, että olivat itse tekemässä nyt haukkumaansa päätöstä.

Europarlamentti ei ole sen parempi. Mepit käyttävät surutta hyväkseen myyttiä salaisesta EU-koneistosta. Komission aloitteet putkahtavat mystisestä myllystä, vaikka toiminta on läpinäkyvämpää kuin valtaosassa jäsenmaita. Taustalta löytyy tuttu ikuisuusongelma: unioni nähdään erillisenä Bryssel-vetoisena projektina.

EU-väen silmin tilanne on epäreilu.

Aika on tyystin eri

EU-komission entisen puheenjohtajan, Romano Prodin, tiedottajana ja toimittajana työskennellyt Kemppinen huomauttaa, että kotimaista keskustelua arvioitaessa on muistettava vertailukohta: se kumpuaa ajoilta, jolloin Suomi oli liittymässä unionin jäseniksi.

– Kysymyksenasettelu oli silloin yksinkertaisempi. Keskeisintä oli, mitä olimme jättämässä taakse. Ei se, mihin olimme menossa. Nyt unohtuu, kuinka paljon maailma on tällä välin muuttunut.

Hyviä signaaleja on ilmassa. Joulukuun alussa julkaistun Eurobarometrin mukaan EU:n kannatus on kasvussa. Nuoret suhtautuvat EU-projektiin vanhempiaan myönteisemmin joka jäsenmaassa. Talouskin on lähdössä liikkeelle.

Mutta kuluvana vuonna EU ottaa vielä lisää takapakkia. Kreikka tulee takaisin. EU-maiden välillä saatetaan ottaa rajatarkastukset käyttöön ja Iso-Britannian kansanäänestyksen tulos saattaa viitoittaa tien Brexitille.

On aivan liian aikaista sanoa, millaiseen kuosiin EU asettuu nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi.

– EU on instituutio, mutta ennen kaikkea se on muutoksen tekijä. Kriiseistä ei kuoriudu mitään pysyvää EU:ta, koska sellaista ei ole olemassa, Kemppinen kiteyttää.

Toimittaja: HELI SATULI, BRYSSEL

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)