Syrjintäkielto ei estä varaamasta maahanmuuttajanaisille omia uimahallivuoroja, katsoo apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt. Tosiasiallista yhdenvertaisuutta voidaan edistää positiivisin erityistoimin, kun erityiskohtelulla on hyväksyttävä tarkoitusperä, ja se on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

Apulaisoikeusasiamiehen tutkittavana on ollut viisi kantelua, joissa on arvosteltu syrjiväksi Helsingin, Vantaan, Turun ja Tampereen käytäntöä varata maahanmuuttajanaisille omia uimahalliaikoja.

Sekä perustuslaki että yhdenvertaisuuslaki kieltävät syrjinnän sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkielto sisältyy myös useaan Suomea sitovaan kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen.

Edistää käytännössä toteutuvaa yhdenvertaisuutta

Kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön syrjintäkielto ei kuitenkaan estä ns. positiivisia erityistoimia, joilla pyritään edistämään muodollisen yhdenvertaisuuden sijasta myös tosiasiallista ja käytännössä toteutuvaa yhdenvertaisuutta.

Tosiasiallinen yhdenvertaisuus voi edellyttää esimerkiksi sosiaalisesti, taloudellisesti ja muuten heikommassa asemassa olevan ryhmän muita parempaa kohtelua.

Apulaisoikeusasiamiehen saaman selvityksen mukaan maahanmuuttajanaisten omille uintivuoroille on olemassa erityistä tarvetta. Näin turvataan uinnin opetus ja edistetään heidän kotoutumistaan. Varattu uintiaika ei myöskään ole ollut epäsuhteessa käytettävissä oleviin yleisiin uintivuoroihin.

Apulaisoikeusasiamies korostaa, että positiivinen erityiskohtelu on sallittua vain niin kauan kuin se on tarpeellista todennettujen haittojen korjaamiseksi.