Lehtikuva/Marja Seppänen-Helin

Poliisit kokevat mahdollisuutensa huumerikollisuuden katu- ja liikennevalvontaan riittämättömiksi ja kenttätuntumansa heikentyneen. Myös keinot puuttua niin sanottuun huumausaineiden viihdekäyttöön tai kannabiksen kotikasvatukseen arvioitiin vähäisiksi Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa.

Poliisi tavoittaa huumausaineiden käyttäjiä yleisimmin valvonnan ja esimerkiksi omaisuus- tai liikennerikosten tutkinnan yhteydessä.

- Huumausainerikokset ovat 2000-luvulla muuttuneet monimutkaisemmiksi ja tutkinta vaikeutunut. Tutkintaan tulevat törkeät huumausainerikokset ovat ammattimaistuneet ja samalla hyväosaisten, työssäkäyvien huumeidenkäyttö pysyy kontrollin ja hoidon ulottumattomissa, tutkija Tuula Kekki arvioi.

Aika kuluu paperitöihin ja hälytyskeikkojen hoitamiseen

Tutkimukseen haastatellut poliisit painottivat, että huumepoliisin tulisi työskennellä enemmän laitoksen ulkopuolella hankkimassa ja päivittämässä kenttätuntumaansa. Miehistö kokee työaikansa kuluvan yhä enemmän hälytyskeikkojen hoitamiseen, eikä omatoimiselle valvonnalle ja sitä kautta rikosten ennalta estämiselle riitä aikaa.

- Tutkijat ja tutkinnanjohtajat katsovat hallinnollisten tehtävien ja esimerkiksi erilaisten kirjaamisvelvoitteiden lisääntyneen. Huumausaineen käyttörikosta koskevan lainsäädäntöuudistuksen yhtenä tavoitteena oli voimavarojen säästäminen esitutkintaa keventämällä. Käytännössä uudistus ei kuitenkaan vapauttanut merkittävästi poliisin resursseja partiointiin, Kekki toteaa.

Suuri osa huumeiden ongelmakäyttäjistä syyllistyy huumerikosten lisäksi muihin rikoksiin, jolloin huumerikos paljastuu muun rikoksen tutkinnan yhteydessä. Huumausaineiden käyttäjät näkyvätkin rikospoliisin lisäksi myös muiden poliisin yksiköiden, kuten järjestyspoliisin ja liikkuvan poliisin, arjessa.

Tutkimuksessa selvitettiin poliisien käsityksiä huumerikollisuuden ja poliisitoiminnan muutoksista 2000-luvulla. Sitä varten haastateltiin järjestys- ja rikospoliiseja vuosina 2003-2006.