Eurootikko: Emäpopulistin veret seisauttava hätähuuto
Kirjoittanut PETE PAKARINEN 03.06.2009 11:27
Viimeksi päivitetty 04.06.2009 12:46
  
|
||||
Keskustan ja ALDE:n mutkallista suhdetta olen aiemmin käsitellyt tässä blogissa otsikolla "Kepulainen käännösvirhe", joten alempana olevan linkin kautta löytyy lisänäkökulmaa. Tänään pläjäytti Jäätteenmäen entinen vaalipäällikkö Suomenmaassa sitten veret seisauttavan hätähuudon. "Suomen maakuntien ja suomalaisen maaseudun tulevaisuuden näkökulmasta tuleva eurovaalikausi määrittelee kehityksen suunnan", kirjoitti maalaisliitto-keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. "Nyt otetaan kantaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Onko suomalaisten ruokapöydässä kotimaista ruisleipää ja maitoa vai kansainvälisten ketjujen tuottamia geenimanipulaatiotuotteita?" Pari kysymystä nousee ihan pyytämättä ja yllättäen mieleen Korhosen hätäkirjoituksesta. Kun nimittäin kepun ykkösketju pelottelee geenimanipuloinnilla, niin samaan aikaan puolueen maataloussiiven kärkiehdokas Esa Härmälä on aivan toista mieltä ja muistuttaa, että geenisiirtotekniikka on yksi kasvinjalostuksen työkalu. Onko kyse linjaerosta, jonkun osapuolen populismista tai asiantuntemattomuudesta vai ajaako kepu vain vanhasta muistista kaksilla rattailla? Samat kysymykset voi toistaa maatalouspolitiikasta ylipäätään. Korhosen soisi tietävän paremmin kuin hyvin, missä maatalouspolitiikasta päätetään. Sen verran pyyhkeitä on viljelijöiltä tullut maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle kuluneella vaalikaudella, että luulisi niistä puoluetoimistollekin jokusen riittäneen. Otetaan lyhyesti ja yksinkertaisesti pikakertaus, jos asia on unohtunut helsinkiläisestä maaseutupuolueen päämajasta: EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, se paljon puhuttu CAP eli käytännössä maataloustukijärjestelmä, kuuluu unionin ja jäsenmaiden välillä jaettuun toimivaltaan. Euroopan parlamentti antaa maatalousmenoista lausunnon, mutta jäsenvaltiot tekevät määräenemmistöllään päätökset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mepit saavat asioista puhua ja joskus heitä myös kuunnellaan, mutta tärkeät asiat päätetään jäsenmaiden kesken. Parlamentti ei vie eikä tuo ruisleipää yhtikäs mihinkään, halusi sitä kepu yhteen tai sen oma parlamenttiryhmä toiseen suuntaan. Muu on populistista hörpötystä. Niin suuri on hätä, että Korhonen todistaa jopa, että "kaiken maailman populistien olisi aika myöntää, että ilman unionin alue- ja maataloustukia ei lainehtisi laiho Pohjanmaalla ja ei loimottaisi hitsiliekki Turun telakalla." Ihan kysymättä tulee mieleen, että kuka halusi 15 vuotta sitten liittyä Euroopan unioniin ja kuka mieluummin olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle? Lieneekö Korhosen hallitukseen junailema kepun EU-vastustaja Paavo Väyrynen samaa mieltä unionin siunauksellisuudesta? Kyllähän sen ymmärtää, että pikkuisen pelottaa, kun on takkiin tullut presidentinvaaleissa, eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa ja pian eurovaaleissa uhkaa kahden paikan lähtö. Silti on joku tolkku ja kohtuus hyvä säilyttää edes siinä ainoassa politiikan osa-alueessa, joka maalaisliitto-keskustaa aidosti innostaa ja kiinnostaa. Korhonen mainitsee populistit kirjoituksessaan vielä kolmasti. Hänen mukaansa muun muassa "populistien ja eräiden journalisteiksi itseään kutsuvien toimesta" on viljelty käsitystä, että vaaleissa olisi kyse näpäytystilaisuudesta keskustan politiikalle. Osansa saavat myös "espoolainen populisti" ja "muutama hallituskipeä populistijohtaja". Nillä eväillä ja antimilla Korhonen ihan sujuvasti pääsee parjaamiensa populistien joukkoon oikein kunniapaikalle, emäpopulistiksi espoolaisen populistin viereen. Aiemmat bogimerkinnät:
|
||||
Kansalliskustannus Oy