Kirjoittaja Suvi Lindén (kok.) on viestintäministeri.

Euroopan unionissa on pitkään ollut valmisteilla ns. viestinnän lakipaketti. Uuden telepaketin tarkoituksena on parantaa viestintäpalveluiden käyttäjien asemaa sekä luoda hyvät olosuhteet laadukkaiden ja edullisten viestintäpalveluiden tarjonnalle, kirjoittaa viestintäministeri Suvi Lindén (kok.).

Komission ehdotus liittyen sen omaan toimivaltaan, radiotaajuuksien harmonisointiin ja uuden viraston perustamiseen ei miellyttänyt useimpia jäsenmaita. Tullakseen voimaan direktiiviehdotukset vaativat sekä jäsenmaiden että Euroopan parlamentin hyväksynnän.

Pitkien neuvotteluiden jälkeen ehdotuksista oli saatu aikaan tasapainoinen neuvottelutulos EU:n parlamentin ja ministerineuvoston kesken. Lopputulos oli Suomen kannalta hyvä ja melkeinpä voisi sanoa, että kerrankin olimme saamassa rusinat pullasta. Kompromississa oli säilytetty alkuperäisten ehdotusten parhaat palat, kuten ehdotukset, joiden tarkoituksena oli vahvistaa käyttäjien oikeuksia ja tietoturvaa sekä tehostaa arvokkaiden radiotaajuuksien käyttöä.

Vastaavasti kompromissista oli saatu poistettua tai merkittävällä tavalla pehmennettyä meille epämieluisat ehdotukset, kuten Euroopan komission sääntelyroolin huomattava kasvattaminen suhteessa kotimaisiin viranomaisiin sekä suuren uuden EU-viraston perustaminen.

Neuvottelujen loppuvaiheessa parlamentti nosti keskiöön kysymyksen internetin käytöstä perusoikeutena. Parlamentti halusi, että aina internetin käyttöä rajoitettaessa pitäisi hakea etukäteen tuomioistuimelta lupa.

Suomen kaltaisissa sivistysmaissa kaiken lainsäädännön lähtökohtana on aina perusoikeuksien kunnioittaminen. Kuitenkin olisi kestämätöntä, jos perusoikeuksia ei voitaisi lailla rajoittaa. Perusoikeuksien, joita on lukuisia, keskinäistä punnintaa joudutaan joskus tekemään ja myös tietyissä tilanteissa lailla rajoittamaan. Internet-maailmassa keskeisiä perusoikeuksia ovat esimerkiksi sananvapaus sekä oikeus tietoon. Internetin käyttö sellaisenaan ei kuitenkaan voi olla oikeus muiden oikeuksien kustannuksella.

Sähköisessä maailmassa on lukuisia arkipäivän tilanteita, joissa perusoikeuksien rajoittamista voidaan pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä. Tällaisia ovat esimerkiksi tietoverkkojen vika- ja häiriötilanteiden selvittäminen, roskapostin tai virusten suodattaminen sekä tietoturvan muu varmistaminen. Nimenomaan käyttäjän edun mukaista on, että tietoverkkojen ja -järjestelmien toimivuus voidaan varmistaa tarvittaessa kohtuullisin ja oikeasuhtaisin perusoikeuksien rajoituksin. Tilanne on aivan sama niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Siksi jäsenmaat eivät voineet hyväksyä parlamentin ehdotusta neuvotteluissa. Valitettavasti parlamentti ei edes käsitellyt yhdessä neuvoteltua kompromissia, vaan piti kiinni omasta alkuperäisestä ehdotuksestaan. Nyt lakipaketti siirtyy seuraavalle puheenjohtajamaalle nk. sovitteluun. Eikä kukaan varmaankaan voi ennustaa millainen lopputulos sovitteluissa saadaan aikaan.

Mielestäni kovin turhaan jotkut iloitsivat paketin kaatumisesta. Häviäjiä ovat eurooppalaiset kuluttajat; internetin käyttäjät. Enkä oikein tiedä, ketkä voivat lukea itsensä voittajien joukkoon.