(Reuters/Lehtikuva)

Vainojen uhrien muistopäivää vietetään keskiviikkona 27. tammikuuta juutalaisten kansanmurhan ja muiden toisen maailmansodan vainojen uhrien muistoksi. Päivä on myös Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen 65:s vuosipäivä.

Auschwitziin ja holokaustiin johtanut juutalaisvastaisuus - antisemitismi - oli laajalle levinnyttä koko Euroopassa aina keskiajalta lähtien. Erityisen laajaa antisemitismi oli Itä-Euroopan lisäksi Saksassa ja mm. luterilaisuuden perustaja Martin Luther on kuuluisa erittäin karkeista lausunnoistaan juutalaisista. Myös Venäjällä antisemitismi oli hyvin yleistä ja veriset pogromit tavallisia.

Tien tunnetun historian suurimpaan kansanmurhaan paalutti Adolf Hitler teoksessaan Mein Kampf - Taisteluni, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1925.

Hitler ammensi keitoksensa saksalaiskansallisesta völkisch-ideologiasta, voimakkaasta juutalaisvastaisuudesta sekä sosiaalidarwinismista, jonka mukaan heikot ja elinkelvottomat kansat tuhoutuvat - tai tuhotaan - vahvojen ja elinkelpoisten tieltä.

Hitlerin katsannossa voimakasta kansaa edusti arjalaista alkuperää olevat saksalaiset. Juutalaiset olivat ihmiskuntaan pesiytyneitä loisia ja ali-ihmisiä (Untermenschen), jotka saastuttivat puhtaan arjalaisen veren.

Hitlerin sosiaalidarwinistisen ajattelun taustalla oli brittiläisen Houston Stewart Chamberlainen kulttuurihistoriallinen teos Die Grundlagen des 19. Jahrhunderts, joka kului taajaan Hitlerin kädessä. Hitler ihaili Chamberlainia kritiikittömästi, ja tapasinkin tämän vuonna 1923 ennen Mein Kampfin kirjoittamista.

Chamberlain taas perusti oppinsa ranskalaisen 1800-luvulla eläneen Joseph Gobineaun rotuoppeihin. Chamberlain kuvaa teoksessaan länsimaisen historian rotujen välisenä taisteluna, missä germaaniset kansat ovat kulttuuria luova voima, juutalaiset häviävä kansakunta. Tämä oli myös Hitlerin ja hänen kansallissosialistisen puolueensa rotupolitiikan ydin.

Myös päivänsä hullujenhuoneella päättäneen Friedrich Nietzschen yli-ihmisopeilla oli oma panoksensa Saksan johtajan ajatteluun.

Mein Kampf käytännössä

Hitlerin noustua valtaan tammikuussa 1933 juutalaisvastaiset toimet alkoivat välittömästi. Jo samana vuonna juutalaisten omistamia liikkeitä ryhdyttiin boikotoimaan ja säädettiin heidän taloudellista ja yhteiskunnallista toimintavapauttaan rajoittavia lakeja.

Vuonna 1934 juutalaisilta kiellettiin mm. opetus ja opettaminen yliopistoissa ja muissa kouluissa. Seuraavana vuonna Nürnbergin rotulait kielsivät saksalaisten ja juutalaisten väliset avioliitot, poisti juutalaisilta Saksan kansalaisuuden ja teki heistä käytännössä epähenkilöitä omassa maassaan.

Vuonna 1937 Hitler esitteli Saksan korkeimmalle sotilaalliselle ja poliittiselle johdolle poliittisia päämääriään. Viesti oli selvä: alueellinen laajeneminen ja juutalaisten hävittäminen.

Enteen tulevasta antoi seuraavana vuonna tapahtunut pogromi - Kristalliyö - (Reichskristallnacht), jolloin satoja juutalaisia surmattiin, synagogat paloivat ympäri Saksaa ja juutalaisten liikkeitä hävitettiin tuhansittain.

Hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista Hitler piti puheen, jossa hän ehkä selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen toi julki, mitä oli odotettavissa.

Hitler nimittäin ei milloinkaan antanut kirjallista käskyä juutalaisten tuhoamisesta, vaan hän toimi suullisin ohjein SS:n valtakunnanjohtajan Heinrich Himmlerin, propagandaministeri Joseph Goebbelsin ja valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin välityksellä.

Tuossa valtiopäiville 30. tammikuuta 1939 pitämässään puheessa Hitler sanoi, että "jos juutalaiset syöksevät maailman toiseen suursotaan, lopputuloksena ei ole juutalaisuuden voitto, vaan sen hävittäminen Euroopasta".

Tämä kirjallisen käskyn puute on antanut aiheen sittemmin melkoisille riidoille siitä, mikä oli Hitlerin ja tavallisten saksalaisten osuus juutalaisten ja muiden epäsosiaalisina pidettyjen ainesten tuhoamisessa. Saksalaiset aina ylin sodanjohto mukaan lukien kiistivät tienneensä mitään pääasiassa SS:n toteuttamasta kansanmurhasta.

Tosiasia kuitenkin on, että miljoonat saksalaiset tiesivät juutalaisten hävittämisestä. Jo miljoonien ihmisten kuljetukset keskitysleireille olivat niin valtava operaatio, että sen salassapito ja toteuttaminen ilman huomattavia ihmismääriä oli mahdotonta. Uusin tutkimus on asettanut vakavasti kyseenalaiseksi väitteet saksalaisten tietämättömyydestä holokaustista samoin kuin väitteet, ettei Saksan armeija osallistunut hirmutekoihin.

Wannseen konferenssi sinetöi juutalaisten kohtalon

Vuonna 1941 Saksa aloitti sotaretkensä Neuvostoliittoa ja juutalaista bolshevismia - kuten Hitler asian määritteli - vastaan. Tätä taistelua ei nähty vain sotilaallisena toimena, vaan kahden ideologian välisenä kamppailuna elämästä ja kuolemasta.

Jo ennen tuhoamisleirien perustamista Saksan armeijan selustassa toimivat SS:n erikoisjoukot (Einsatzgruppen) aloittivat juutalaisten ja kommunistisen eliitin järjestelmällisen murhaamisen. Usein tähän yhteensä noin miljoona kuolonuhria vaatineisiin massateloituksiin osallistuivat myös kenttäarmeija Wehrmachtin joukot, vaikka vuosikymmeniä (Länsi-)Saksassa elätettiin myyttiä "puhtaasta Wehrmachtista".

Sotaretki itään myös radikalisoi juutalaisvastaiset toimet ja juutalaisten teollinen tuhoaminen saattoi alkaa.

Kansallissosialistisen puolueen ja SS:n korkeinta johtoa kokoontui Berliinin Wannseehen tammikuussa 1942 päättämään "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" (Endlösung der Judenfrage). Lopullinen ratkaisu oli tuhoamisleirien perustaminen varsinkin vallattuun Puolaan.

Jo saman vuoden kesällä käytössä oli kuusi tuhoamisleiriä ja juutalaisten massakuljetukset leireille täydessä käynnissä. Leireistä suurimmaksi kasvoi Auschwitz-Birkenau.

Useimmiten lapset ja vanhukset päätyivät suoraan kaasukammion kautta krematorioihin. Työkykyiset pantiin orjatyöhön. Työkykyiset saivat näin ostettua muutaman kuukauden lisää elinaikaa, kunnes heidätkin loppuun ajettuina kaasutettiin.

Kaikkiaan holokaustissa sai surmansa noin kuusi miljoonaa juutalaista, näistä 1,1 miljoonaa Auschwitzissa. Lisäksi natsit surmasivat noin viisi miljoonaa muuta ihmistä, pääasiassa venäläisiä sotavankeja ja siviilejä.