Lehtikuva

Perhehoitaja Seija Keräsen kodissa eivät pyykit jää ryppyisiksi tai viinimarjat mätäne pihan puskiin. Siitä pitää huolen kolme mummoa, jotka ovat Keräsen luona ympärivuorokautisessa hoidossa. Perhehoito on tarkoitettu vanhuksille, jotka eivät tarvitse vielä laitoshoitoa mutta eivät esimerkiksi muistihäiriöiden takia pärjää enää yksinkään.
–Olen laiskistunut tässä hommassa. Mummot harvavoivat pihan, kitkevät kasvimaan, leipovat ja kuorivat perunoita, Keränen luettelee naurahtaen. Hän hoitaa vanhuksia kodissaan Suomussalmella Kainuussa.

Yksi perhehoidon eduista on se, että vanhus voi osallistua voimiensa ja halujensa mukaan kodin pikku askareisiin. Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen Perhehoitoliitosta kertoo, että arkirytmi tukee vanhusten toimintakykyä.

–Perhehoitajan kodista tulee vanhuksen koti. Siellä vanhuksen elämänpolku tunnetaan, ja hänen hoitonsa on helppo rakentaa yksilölliseksi. Hoitajan pysyminen samana tuo turvallisuutta.

Suomessa on vasta vajaat sata vanhusta perhehoidossa. Yksi syy tähän lienee se, että vanhusten perhehoitoa ei tunneta vielä yhtä hyvin kuin lasten ja vammaisten perhehoitoa. Kuukkanen kuitenkin uskoo, että vanhusten perhehoidon suosio kasvaa.

–Vanhustenhuollon haasteet ovat selvästi kääntäneet kuntien katseita perhehoidon suuntaan. Perhehoito ei ratkaise koko vanhustenhuollon haastetta, mutta se on hyvä lisä vanhusten hoitoon.

Sitovaa, mutta antoisaa

Seija Keränen aloitti perhehoitajana hieman yli seitsemän vuotta sitten. Energinen nainen nauttii työstään, vaikka se on hyvin sitovaa.

–Vanhuksia ei voi jättää yksin. Halkoja juoksen hakemassa liiteristä, ja se kestää pari minuutta. Silloinkin jo kysytään, että missä olit.
Keräsellä riittää hoidettavilleen aikaa. Hän lukee heille paljon, käyttää kirkossa ja ottaa toisinaan mukaansa myös asioille.

–Kun iltasella peittelen vanhukset ja sanon hyvää yötä, voi sitä litaniaa, mitä kuulen: kiitos tästä päivästä, nuku hyvin, että jaksat taas huomenna meitä hoitaa, olet kyllä mahtava ihminen, kun sinä et ikinä suutu, vaikka me joskus kiukuttelemme. Palaute kantaa eteenpäin.

Työ on myös luopumista. Kun vanhus tulee huonoon kuntoon, hänet on pakko siirtää laitoshoitoon.

–Käyn katsomassa näitä vanhuksia laitoksessa. Yksi mummo on terveyskeskuksessa hyvin huonossa kunnossa, ja kävin häntä tervehtimässä. Hän otti minua kaulasta kiinni viimeisillä haurailla voimillaan ja rutisti. Se tuntui niin ihanalta, että sitä ei voi sanoin kuvailla, Keränen herkistyy.

Hoitajia havitellaan lisää

Kokemukset perhehoidosta ovat Kainuussa hyviä. Maakunnassa onkin menossa hanke, jonka avulla rekrytoidaan uusia vanhusten perhehoitajia tarjoamaan joko pitkä- tai lyhytaikaista hoitoa.

–Vanhusten perhehoito on hyväksytty Kainuun vanhuspalvelussa yhdeksi hoidon portaaksi. Jatkuvassa perhehoidossa edetään pieninä puroina. Toiveena olisi saada edes 1–2 perhehoitajaa joka kuntaan, hankevetäjä Marjatta Kurki toteaa.

Jo nyt perhehoitaja saa työhönsä tukea ja valmennusta. Parannettavaa kuitenkin vielä löytyy.

–Joustavuutta ja selvemmät pelisäännöt. Nyt olen todella yksin, perhehoitaja Keränen vinkkaa.

 

Perhehoito on laitoshoitoa selvästi halvempaa –Vanhuksen perhehoito tapahtuu hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. –Vanhusten perhehoito on sosiaalipalvelu. Se toteutetaan tiiviissä yhteistyössä erityisesti kunnan kotisairaanhoidon kanssa. –Vanhuksen omaisten ja muiden läheisten rooli säilyy tärkeänä perhehoidon suunnittelusta alkaen. –Perhehoitaja ja kunta tekevät vanhuksen perhehoidosta toimeksiantosopimuksen. Siinä sovitaan mm. hoitopalkkiosta. –Esimerkiksi Kainuussa perhehoitajan hoitopalkkio on 700 euroa ja kulukorvaus 670 euroa per hoidettava kuukaudessa. –Kainuussa jatkuva perhehoito tulee lähes puolet halvemmaksi hoidettavaa kohden kuin hoito hoitokodissa. Lyhytaikainen ikäihmisen perhehoito maksaa kunnalle liki viidenneksen vähemmän kuin hoito maakunnan hoitokodissa. –Perhehoitajan täytyy olla valmiuksiltaan, kokemukseltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan perhehoitajaksi sopiva. –Jos perhehoitoon on sijoitettu enemmän kuin neljä henkilöä, hoitajalta vaaditaan vähintään sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Lähteet: Perhehoitoliitto ja hankevetäjä Marjatta Kurki