Alkuperäiskansojen perinteiset ruokakulttuurit hyödyntävät moninkertaisesti enemmän erilaisia ravintokasveja kuin nykyisten teollisuusmaiden soijaan, maissiin, riisiin ja vehnään perustuvat ruokavaliot. Alkuperäiset ravintokasvit on säilytettävä terveyden edistämiseksi, vaatii YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.

Syrjäseutujen luonnonkansat nauttivat terveellisiä ruoka- ja lääkekasveja, joita kuitenkin uhkaa kato niiden luonnollisten elinympäristöjen turmeltuessa ja huvetessa. Globalisaatio yhdenmukaistaa elämäntyylejä ympäri maailman ja saa kansat luopumaan perinneruuista, joiden turvin ne ovat pysyneet terveinä ja hoikkina.

Ruuassa köyhempi voi olla rikkaampaa

FAO:n ravitsemusasiantuntija Barbara Burlingamen mukaan siirtyminen perinteisistä ravinnonlähteistä helppoihin teollisiin ruokiin johtaa usein ruokavalioon liittyvien sairauksien lisääntymiseen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi lihavuus, diabetes ja korkea verenpaine.

- Ruuassa köyhempi on usein rikkaampaa. Sipulikeittoa tai omenapiirakkaa ei kehittänyt julkkiskokki, Burlingame sanoo.

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi thaimaalaisesta karen-heimosta, joka käyttää 208:aa vihanneskasvia ja 62:tä erilaista hedelmää. Myös kuivalla alueella Keniassa elävät maasait syövät 35:tä yrtti-, lehtivihannes- ja hedelmälajia.

"Testataanko se uusi alkuperäisruokaravintola?"

Baffinin lahden inuiitit Kanadassa ovat perinteisesti hyödyntäneet 79 luonnon ravinnonlähdettä, karibut ja hylkeet mukaan lukien. Viime vuosikymmeninä inuiitit ovat muiden mukana kasvattaneet ruokahaluaan pizzaan, spagettiin ja limsaan.

1990-luvun puolivälissä enää 31 prosenttia kansan ruokavaliosta perustui perinteisiin ravinnonlähteisiin. Käänne on kuitenkin jo tapahtunut, sillä vuonna 2006 perinneruokien osuus oli noussut 41 prosenttiin.

Ehkä ilmiö on laajempikin, FAO:sta ehdotetaan. Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa nykyisen kotiruuan ja etnisen ruuan rinnalle saattaa kiilata uusi vaihtoehto: alkuperäisruoka.

Alkuperäiskansojen ruokajärjestelmiin perehdytään FAO:n ja kanadalaisen McGill Universityn julkaisemassa uudessa kirjassa Indigenous People's Food Systems.