Eurovaalit lähestyvät ja vaaleihin liittyvän sisällön määrä tulee kasvamaan eksponentiaalisesti. Entisenä toimittajana seuraan erityisen mielenkiinnolla sitä, millaisen roolin perinteinen media näissä vaaleissa ottaa.
Eurovaalien äänestysprosentti on läpi aikojen ollut heikko verrattuna kansallisiin vaaleihin. Suomessa äänestysaktiivisuus viime vaaleissa oli vain 40,8 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli 50,7 prosenttia. Syy on pitkälti siinä, että kansalaiset eivät ole selvillä EU:n tai meppien toiminnasta, EU-asiat ovat usein vaikeaselkoisia eikä unionin vaikutusta omaan elämään nähdä. Todellisuudessa Suomen lainsäädännöstä yli puolet on EU-peräistä.
Tästä alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ei kuitenkaan pidä syyttää äänestäjiä, eikä heitä pidä aliarvioida. Heillä on oikeus odottaa selkeämpää ja ymmärrettävämpää tietoa EU:n toiminnasta ja sen vaikutuksesta heidän elämäänsä. Sekä EU:n että kansallisten toimijoiden on ponnisteltava tiedonkulun parantamiseksi ja EU-asioiden ymmärrettävämmäksi tekemiseksi.
Medialla on tärkeä rooli siinä, että se raportoi unionin toiminnasta ja päätöksistä selkeällä ja kiinnostavalla tavalla. Lisäksi on tärkeää, etteivät uutiskynnystä ylittäisi vain negatiivissävytteiset kommentit rajoittavasta tai Suomen etuja uhkaavasta EU-lainsäädännöstä. Medialla on vastuunsa siinä, että myös yhteisiä voittoja juhlistetaan. Ihmisille on annettava selkeitä syitä ja perusteluja sille, miksi äänestäminen on tärkeää myös eurovaaleissa, ja mitä eri vaalitulokset voisivat tarkoittaa konkreettisesti niin Euroopan, Suomen kuin lähialueidemme tulevaisuuden kannalta.
Tietoisuuden sekä moniäänisen ja analyyttisen EU-uutisoinnin lisääminen on tärkeää myös siksi, että disinformaatio syö perinteisen median uskottavuutta. Viimeisen vuosikymmenen aikana vaikuttamisyritykset ovat laajentuneet etenkin sosiaaliseen mediaan ja niiden vaikutus vaalituloksiin voi olla merkittävä. Tämän olemme nähneet aikaisemmin esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä.
Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, ja se on onnistunut tuomaan ihmisiä lähemmäs päätöksentekoa. Samalla se kuitenkin on otollinen maaperä virheellisen ja harhaanjohtavan tiedon leviämiseen ja levittämiseen. Sosiaalinen media myös kuplautuu, ja algoritmit vahvistavat katsojansa näkemyksiä entisestään tarjoamatta muita näkökulmia. Perinteisen median pitääkin säilyttää kiinnostavuutensa ja löytää tiensä nuorten äärelle. On tärkeää, että myös somesukupolvet saavat luotettavaa tietoa maailman menosta.
Ääriliikkeiden nostaessa päätään moni odottaa kesän eurovaaleja henkeään pidätellen. Euroskeptiset, populistiset voimat uhkaavat Euroopan yhtenäisyyttä ja vakautta. Ääriliikkeillä on tapana kritisoida ja vähätellä riippumattoman median asemaa ja hyödyntää vaihtoehtoisia alustoja agendansa ajamiseen. Samalla ne ovat kuitenkin opportunisteja: mikäli palstatilaa on tarjolla, se kyllä käytetään. Median tehtävänä on antaa tilaa monipuoliselle keskustelulle ja haastaa populistien yksipuolisia näkemyksiä.
Median vastuu on siis kiistaton. Jotta se onnistuu täyttämään tehtävänsä vaalien lähestyessä, median on kyettävä toimimaan itsenäisesti. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti toteudu kaikissa EU-maissa. Tiedämme esimerkiksi Unkarin jatkuvat oikeusvaltio-ongelmat, joista median itsenäisyyden puute on hyvä esimerkki. Lohdullista on kuitenkin ollut nähdä myös toisen suuntaista kehitystä: Puolassa osoitettiin kyllästyminen sensuuriin ja korruptioon kansan äänestäessä demokratian, oikeusvaltion ja vapaan median puolesta.
Demokratian toteutumisen ja kansan kuuntelemisen merkitys on vain korostunut nykyisten geopoliittisten haasteiden äärellä. EU:lta vaaditaan vahvaa ja yhtenäistä, mutta samalla maltillista toimintaa. Rehelliset, demokraattiset vaalit vahvistavat unionia, kunhan kansalaiset tarttuvat mahdollisuuteensa vaikuttaa. Medialla on nyt tuhannen taalan paikka edistää demokratian toteutumista.
