Kaikki kilpailevat siitä, kuka teki mitäkin eniten tai ensimmäisenä. Tiedätkö kuka Suomessa on eniten puhunut turhasta ja tarpeettomasta sääntelystä? Entä kärsinyt siitä eniten? Tai sopeuttanut aina toimintansa sääntelyn ehdoilla? Minusta vastaus on: jokainen aivan tavallinen suomalainen yrittäjä.
Sääntelymassa onkin käymässä yrityksille ylivoimaiseksi. EU-säädöksiä on voimassa lähes 20 000. Suomessa pelkkiä lakeja on voimassa lähes 2 000. Jos siihen lisätään asetukset ja muut alemmanasteiset säädökset, päästään samoihin lukuihin EU:n kanssa. Ja lisää tulee.
Puolueiden yhteinen paremman sääntelyn ryhmä luovutti pari viikkoa sitten eduskuntaryhmien puheenjohtajille yli 400 kansalaisilta, järjestöiltä, puolueilta ja yrityksiltä tullutta esitystä sääntelyn purkamiseksi, sujuvoittamiseksi ja parantamiseksi.
Hyvä alku sen ymmärtämiselle, että liiallinen sääntely aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. Huonolaatuinen lainsäädäntö lisää yritystoiminnan riskejä. Se vähentää myös ihmisten halukkuutta ryhtyä yrittäjiksi. Evan tuoreimman asenne- ja arvotutkimuksen mukaan enemmistö on sitä mieltä, että ”vain hullu ryhtyy yrittäjäksi.”
Hyvinvointimme kuitenkin syntyy kannattavien yritysten jatkuvasta menestyksestä. Nyt olisi siedettävä sitäkin, että joissakin tilanteissa yrittäjyyden kannusteiden vahvistaminen katsotaan tärkeämmäksi arvoksi kuin vaikkapa kuluttajan tai työntekijän suojan tehostaminen.
Haitallisinta sääntely on silloin, kun se estää työllistämisen. Yrittäjän ääni -kampanjassamme kirjoittanut yrittäjä tiivistää tunnot:
“Yritykset eivät voi kasvaa, eikä yhteiskunta voi menestyä, koska suomessa ei voi palkata työntekijöitä. Jos yritys palkkaa työntekijän, sitoutuu yrittäjä noin 170 erilaisen lakipykälän noudattamiseen. Yrittäjällä ei ole oikeuksia, mutta työntekijällä on kaikki oikeudet. Yrittäjä on aina lähtökohtaisesti syyllinen eikä hänellä ole oikeuksia. Suomessa on vuodessa noin 2 000 työntekijä vastaan yrittäjä -oikeusjuttua, joissa jokaisessa yrittäjä on syyllinen. Työlainsäädännön mukaan työtä ei voi tehdä.”
Kaikki sääntely ei toki ole pahasta. Hyvällä sääntelyllä ylläpidetään ja parannetaan markkinoiden toimivuutta. Mutta sääntelyvetoisuudesta on päästävä irti. Vastuu lainsäädännön laadusta on yhteiskunnalla. Sanotaan usein, että eduskunnalla.
Välillä kuitenkin tuntuu, että sääntely on möykky, jota kukaan ei lopulta paikallista. Järjenvastaisen säädöksen selittelykierros menee yleensä näin:
Poliitikko: “En minä vaan virkamiehet.”
Virkamies: “Poliitikot ovat päättäneet.”
Kenen esityksestä? ”Asiantuntijat ja kenttä tai yhteinen etu vaatii.”
Kenttä: “Ei me tätä tahdottu, mutta poliitikot päättivät.”
Tästä kierteestä on päästävä eroon. Yritysten toimintaympäristöstä on tehtävä kannustava.
Suomi ei saa olla sinisilmäinen EU-sääntelyn toteuttaja. Kaikki liikkumavara pitää suunnata kansallisen kilpailuedun tavoitteluun. Meidän on luotettava enemmän kansalaisiin ja yrittäjiin.
Etsitään se möykky. Kun se on löydetty, siivotaan se pois. Ei syytellä ketään. Ollaan samassa veneessä ja muutetaan asenne.
Kirjoittaja Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja.
