”Venäjä on noin 17 miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan alueeltaan selvästi suurin valtio maailmassa, ja se peittää enemmän kuin kahdeksasosan maapallon maa-alueista. Vuonna 2011 se oli maailman yhdeksänneksi väkirikkain maa noin 139 miljoonalla asukkaallaan.” Näin kertoo Wikipedia Venäjästä. Kuvailuun voisi lisätä, että Suomella on EU-jäsenmaista pisin maaraja Venäjän kanssa, ja että Suomelle suhde Venäjään on tärkeä.
Vaalikamppailusta puuttui pitkään puheenaihe. Sellaiseksi pääsi vaalien loppusuoralla Venäjä. Pohjoismaisten puolustusministerien yhteisen kirjoituksen jälkeen Suomessa on keskusteltu siitä, mitä Venäjästä saa sanoa.
Antti Rinteen ja Juha Sipilän mielestä ei ole tarpeen todeta tai vihjailla, että Venäjä muodostaisi uhan. Riittää, kun kertoo samanlaisen liturgian kuin kirjoittaja tämän kolumnin alussa. Puhutaan, mutta ei sanota mitään. Ihan riippumatta siitä, mikä on maailmanpoliittinen tilanne.
Samanlaista keskustelua käytiin aikoinaan Urho Kekkosen Suomessa; virallinen Suomi halusi määritellä keskustelulle rajat. Suhde Neuvostoliittoon jakoi silloin myös kokoomusta. Tuolloin eri puolille kokoomuksessa lukeutuneet Ilkka Kanerva ja Ben Zyskowicz kuvaavat nyky-Venäjää nyt hyvin samantapaisesti: Venäjä pyrkii palauttamaan etupiiripolitiikan. Se haluaa palauttaa itselleen suurvalta-aseman eikä kaihda aseidenkaan kalistelua. Venäjä horjuttaa Euroopan vakautta. Kokoomuspoliitikot ovat siis puhuneet suoraan Venäjästä ilman turhaa provosointia.
Pohjoismaiden puolustusministerit kuvailivat artikkelissaan aiempaa aggressiivisempaa Venäjää haasteeksi Euroopalle. Artikkelissa ei väitetty Venäjän suoraan uhkaavan Pohjoismaita. Tämä selviää, kun lukee ministeriön torstaina valmistuneen suomennoksen. Puolustusministerien analyysi oli siis samantapainen kuin kokoomuksen veteraanipoliitikkojen.
Loppujen lopuksi Carl Haglundin (r.) ja hänen kollegoidensa kirjoituksesta ei jää käteen muuta uutta kuin jonkinlainen informaatiokatkos puolustusministerin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) välillä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on toistuvasti korostanut, että Suomi suhtautuu puolustusyhteistyöhön myönteisesti. Sitä halutaan syventää entisestään.
Valtiopäivien päättäjäisissä Niinistön tulkittiin varoittaneen provosoimasta turhaan Venäjää. Mutta kannattaa huomata, että samaan aikaan presidentti haluaa huolehtia siitä, että puolustuskykymme on uskottava. Presidentti haluaa huolehtia myös siitä, ettei Suomi joudu harmaalle vyöhykkeelle. Presidentti käyttää sen tilan, joka on käytettävissä.
Vaalien alla kysymys kuuluu, hyötyikö joku Venäjä-keskustelusta?
Jo entuudestaan vahvasti länsiorientoitunut Haglund lienee yksi hyötyjistä ja ulkopolitiikkaa taiten argumentoiva Alexander Stubb mahdollisesti toinen. Kolmas ja selvin voittaja on puolustusvoimat, jonka lisärahan tarpeelle tuli yksi todiste lisää.
Kirjoittaja Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.
