Kymmenen vuotta sitten Femininistinen aloite- nimistä puoluetta Ruotsissa perustamassa ollut Gudrun Schyman kävi Suomessa.
Schyman on niitä avainhenkilöitä, jonka pitkäjänteisen toiminnan kautta feminismi on Ruotsissa laajentumassa kansanliikkeeksi. Schyman väitti, että ruotsalaisista peräti 50 prosenttia tunnustautuu feministeiksi.
Schyman tähdensi puheenvuorossaan, että feminismi on väline ja tasa-arvo päämäärä kritisoiden sitä, miten tasa-arvo politiikassa usein alistetaan ”naisasiaksi”. Tästä seuraa se, että ”naisasioita” käsitellään jonkinlaisina vähemmistökysymyksinä, mikä on ristiriidassa paitsi sen tosiasian kanssa, että naisia on Suomessakin yli puolet väestöstä myös sen kanssa, että tasa-arvo hyödyttää molempia, tarkemmin ilmaistuna kaikkia, sukupuolia.
Suomea verrataan Ruotsiin joidenkin mielestä raivostuttavan usein, mutta heittäydynpä vertailuun minäkin: Ruotsissahan ei Suomen tapaan kohdata ilmiötä, että poliitikkonaiset yhä edelleen julistautuvat ensi töikseen ei-feministeiksi tai sovinisteiksi. Ruotsissa kasvaa sen sijaan ilmiö, että poliittinen eliitti sukupuolesta riippumatta julistautuu feministiksi.
Suomen mediatodellisuudesta poikkeavaa on sekin, että Ruotsin valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esiintyy miehiä, jotka ovat harmissaan siitä, ettei heidän sallita olla tarpeeksi avoimesti feministejä.
Toimittaja, bloggaaja Joakin Lamotte avautui Aftonbladetin haastattelussa siitä, miksi hän on halunnut puhua tasa-arvon aatteen puolesta ja miten hän on kohdannut arvostelua feministinaisilta, joiden mielestä hänellä ei ole siihen kompetenssia eikä muutenkaan uskottavuutta.
Debatti heräsi, kun Lamotte kertoi blogissaan feminismin heränneen hänessä silloin, kun hänestä tuli isä ja ennen muuta kahden tyttären isä. Hänen mielestään ongelma on se, että tyttöjä kasvatetaan edelleen kestämään ja antamaan, ja poikia ottamaan.
Lamotten kommenttien vertaisia ei ole Suomessa osunut silmiini: ” Det värsta jag vet är pappor som säger att de ska låsa in sina döttrar när de blir äldre – de gör sig skyldiga till att de senare kallas hora i skolan. .Jag säger tvärtom. Ut och ta för er, men de killar som inte klarar av att ge er orgasm kan ni be dra åt helvete.”
Eli lyhyesti ja vapaasti suomentaen Lamotten mielestä isien ei pitäisi eristää tyttäriään ulkomaailmasta ja syyllistää näin maineensa pilaamisesta, vaan päinvastoin kannustaa kokeilemaan ja heivaamaan huonot rakastajat.
Lamotte on uhonnut, että jatkaa ”miesfeministin” tiellään kritiikistä huolimatta, koska kokee asian erinomaisen tärkeäksi ja kokee onnistuneensa lukijoiden herättelyssä.
Gudrun Schymanin mukaan feminismissä on kyse vallan analyysistä, jonka avulla voidaan tehdä näkyväksi se, kenellä on valtaa ja kenellä ei. Ilman tätä tunnistustyötä tasa-arvo jää juhlapuheeksi. Tarjolla on siis väline, jonka avulla maailmaa voi tulkita kriittisesti ja vastakarvaan paitsi politiikassa, myös jokaisen pienen ihmisen arkisissa valinnoissa.
Ja jottei menisi ihan kokonaan Ruotsissa on kaikki paremmin – julistukseksi, muistutettakoon lopuksi, että Naisasialiitto Unioni on käynnistänyt kampanjan, joka nostaa esille feministisiä eduskuntavaaliehdokkaita.
Kampanjaan on tähän mennessä ilmoittautunut liki 200 kansanedustajaehdokasta (heistä liki puolet miehiä) kattavasti eri puolueista.
Eveliina Talvitie on toimittaja, tietokirjailija ja viestintäpäällikkö.
