Kansainvälisen median huomio on kiinnittynyt venäläisen rynnäkkökoneen liikkeisiin Turkin ilmatilassa. Se on sivuseikka.
Turkki ei ampunut alas venäläistä Su-24-rynnäkköhävittäjää siksi, että se olisi loukannut Turkin ilmatilaa. Se oli sivuseikka. Ilmatilaloukkauksia on kyllä riittänyt.
Turkki oli varoittanut Venäjää, että se vastaisi voimatoimin, jos Venäjä jatkaa turkmeenien pommittamista Syyrian Latakian provinssissa lähellä Turkin rajaa.
Turkki esitti jo torstaina 19. marraskuuta Venäjän Turkin-suurlähettilään välityksellä varoituksensa Venäjälle. Varoituksessa todettiin, ettei ”Turkki katsoisi iskuja turkmeenisiviilejä vastaan läpi sormien”. Lisäksi Turkki varoitti Venäjää toimimasta liian lähellä sen rajaa.
Myös Syyrian maltillista oppositiota edustava Syyrian kansallinen koalitio vaati kansainväliseltä yhteisöltä jo viime viikolla toimia Venäjän turkmeenisiviileihin kohdistamien pommitusten lopettamiseksi.
Isis ei toimi alueella. Syyrian armeija ja sitä tukevat venäläisjoukot katsovat terroristeiksi kaikki, jotka ovat asettunet Syyrian armeijaa vastaan. Syyrian armeijan ja Venäjän joukkojen ensisijainen vihollinen Syyriassa ei edelleenkään ole Isis, vaan ne joukot, jotka uhkaavat pahiten Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon valtaa. Nämä joukot ovat Syyrian maltilliseksi opposition joukoiksi kutsutun Syyrian vapaan armeijan (FSA) lukuisat ryhmittymät ja eri jihadistiryhmittymät, jotka eivät ole Isisiä – vahvimpana näistä al-Qaidaan kuuluva al-Nusran rintama.
Syyrian armeijan kannalta Latakian provinssi on erittäin tärkeä Aleppon alueen saartamiseksi. Aleppon ja Idlibin kaupunkien ympäristö on Syyrian presidentti al-Assadin vastaisten kapinallisten voimakkain keskus. Alueella toimii enimmäkseen maltillisia kapinallisia, mutta osa Aleppon maaseudusta on myös al-Nusran rintaman vahvaa aluetta.
Venäjän ensisijaisena tavoitteena Syyriassa on Al-Assadin hallinnon ja Syyrian armeijan tukeminen. Sotilaallisena tavoitteena Idlibin ja Aleppon alueiden haltuun ottaminen näyttäisi olevan keskeinen ja ensimmäinen tavoite.
Turkki on tukenut Syyrian kapinallisia monin tavoin. Pudotetun venäläiskoneen lentäjät haltuun (ilmeisesti) ottaneet turkmeenitaistelijat kuuluvat oletettavasti Turkin erikoisjoukkojen kouluttamiin noin 10 000 sotilaan Turkmeeniprikaatiin. Turkmeenit ovat etnisiä turkkilaisia, jotka levittäytyivät Syyrian ja Irakin pohjoisosiin jo turkkilaisten Seldzukien (seljukien) sulttanaatin aikana 1100-luvulla. Vaikka Syyrian turkkilaisia kutsutaan turkmeeneiksi, ne eivät ole samaa kansaa kuin Turkmenistanin turkkilaissukuiset turkmeenit.
Turkin toiminta Syyriassa ei rajoitu pelkästään turkmeenien puolustamiseen, aseistamiseen ja kouluttamiseen. Turkki on Syyrian sisällissodan alusta saakka ollut Al-Assadia vastaan taistelevan Syyrian vapaan armeijan (FSA) eri osastojen keskeinen kouluttaja ja aseistaja Persianlahden rikkaiden sunnivaltioiden ohella.
Turkin motiivit liittyvät osittain sukulaiskansojen ja sunniarabien puolustamiseen shiiavähemmistöön kuuluvan al-Assadin hallinnon alistamiselta. Toisaalta Turkin motiivit osallistua Syyrian sisällissotaan liittyvät oman alueen vakauden säilyttämiseen. Tähän liittyy Turkin monimutkainen suhde Venäjään ja erityisesti kurdeihin.
Kurdit Turkin vihollisina
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Turkin ja Venäjän suhteet paranivat ja keskinäinen kauppa on molemmille osapuolille tärkeää. Kuitenkin vanhat jännitteet ovat Syyrian myötä taas vähitellen kiristäneet välejä. Siihen on liittynyt aikojen saatossa kiista Hatayn provinssista (joka on Turkin vuonna 1939 Syyrialta haltuun ottama Latakian vastainen provinssi), Venäjän puolustamien armenialaisten asema, Mustanmeren salmien asema ja kurdien asema.
Turkki Nato-maana oli kylmän sodan aikana toisella puolella kuin Neuvostoliitto. Tähän liittyvät myös Syyrian ja Neuvostoliiton yhteiset operaatiot Turkin vakauden horjuttamiseksi. Neuvostoliitto ja Syyria tukivat Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta (joidenkin mukaan jopa loivat sen), jonka tavoitteena on ollut itsenäisen Kurdistanin muodostaminen. Kurdien asuttama alue Turkissa on hyvin laaja. 1980- ja 1990-luvuilla Turkki kävi sisällissotaa PKK:ta vastaan. Tulitauko saatiin aikaiseksi vasta vuonna 2013. Nyt sisällissota on vähitellen käynnistynyt uudelleen.
Syyrian puolella vahvin kurdijärjestö on PYD ja sen armeija on YPG. PYD/YPG on taistellut tehokkaasti Isistä vastaan, mutta toisaalta Turkin mielestä PYD/YPG on osa terroristijärjestöksi lännessäkin luokiteltua PKK:ta. Syksyllä Turkki onkin iskenyt ilmasta myös PYD/YPG:tä vastaan samalla kun se on ilmoittanut taistelevansa Isistä vastaan.
Ihmisoikeusjärjestöt (kuten Amnesty) ovat kertoneet, että PYD/YPG on Syyrian pohjoisosissa suorittanut arabi- ja turkmeenikylissä etnisiä puhdistuksia vallatessaan alueita Isikseltä. Lännen kannalta PYD/YPG on kiusallinen, sillä se on keskeinen tekijä taistelussa Isisiä vastaan ja on osittain toiminut yhteistyössä FSA:n kanssa. Toisaalta PKK-kytköksen kautta sillä on myös vanhat kytkökset Venäjään ja Assadiin. Lisäksi Turkki määrittelee PYD/YPG:n avoimesti vihollisekseen.
Syyrian sisällissota ei ole sota joka rajoittuisi pelkästään Syyrian rajoihin, vaan PYD/YPG-kytköksen kautta sota ulottuu myös Turkkiin.
Julkisuudessa ovat olleet esillä Turkin kytkökset Isisiin. Toisin kuin Venäjän propaganda pyrkii väittämään, Turkki ei ole Isisin liittolainen, vaan Isisin vihollinen. Turkin intresseissä ei ole tukea jihadistista arabijärjestöä, jonka tavoitteena on luoda koko muslimimaailman kattava kalifaatti. Turkkilaiset itse pitivät hallussaan edellistä ensimmäiseen maailmansotaan päättynyttä Osmanien kalifaattia. Entisillä suurvalloilla on aina tietynlainen nostalgia vanhoja suuruuden aikoja kohtaan. Tätäkään aspektia ei pidä vähätellä. Turkki on edelleen sotilaallinen suurvalta alueella. Sillä on Naton toiseksi vahvin armeija. Turkki toimii entisen imperiumin tavoin siinä missä Venäjäkin. Omia kansalaisia suojellaan rajojen ulkopuolella, mutta toisaalta kaikki sisäiset separatismipyrkimykset tukahdutetaan voimalla.
Väitteet Turkin ja Isisin liittolaisuudesta ovat saaneet pontimen siitä, että arabitaistelijat ovat saaneet liikkua Turkin ja Syyrian välillä. Lisäksi Isisin alueilta on viety Turkkiin mustan pörssin öljyä. Kauppa käy ja ihmiset liikkuvat, mutta liittolaissuhdetta tämä ei tarkoita. Isisin hallitsemalla kaistaleella Syyrian Turkin vastaisella rajalla Jarabulusin ja Azazin alueella asuu myös eniten ”turkmeeneja” eli Syyrian turkkilaisia. Taistelijoita ja siviilejä on usein mahdotonta erotella.
Turkin tavoitteena on ollut tukea niitä järjestöjä, jotka taistelevat sekä Isistä että Assadia vastaan. Yksi Turkmeeniprikaatin tavoite on ollut ottaa haltuun alueita Isisiltä. Turkin tukea lienee mennyt myös al-Qaidaan kuuluvalle al-Nusran rintamalle, joka on jihadistinen, mutta Isisin kanssa kilpaileva järjestö.
Turkin tavoitteena on ollut luoda pohjoiseen Syyriaan turvavyöhyke, jota se voi kontrolloida estääkseen PYD/YPG:n vahvistumisen. Tämän Turkki haluaa estää, koska se pelkää vahvan kurdivaltion voivan tukea Turkin kurdien irrottautumispyrkimyksiä valtiosta.
Kurdien kysymys on monimutkainen, sillä Irakin kurdit ovat taas Yhdysvaltojen liittolaisia. Suomalaisiakin on mukana kouluttamassa Irakin Kurdistanin Peshmerga-armeijaa. Nämä kuuluvat kuitenkin poliittisesti eri järjestöön kuin Neuvostoliiton ja Syyrian aikoinaan tukema PKK ja sen syyrialainen sisarjärjestö PYD/YPG.
Turkki on mitä suurimmassa määrin yksi osapuoli Syyrian sisällissodassa siinä missä Venäjäkin. Turkki on kuitenkin välttänyt laittamasta Syyriaan maajoukkoja (ainakaan yksittäisiä erikoisjoukkojen kouluttajia lukuun ottamatta).
Tästä syystä on turha odottaa, että Venäjän rynnäkkökoneen alasampuminen jäisi ainoaksi tai viimeiseksi Turkin ja Venäjän väliseksi yhteenotoksi Syyrian rajalla.
Tämän tietää myös Venäjä. Sillä ei ole varaa eikä käynnistää täysimittaista sotaa Turkkia vastaan. Se ei olisi millään tavalla järkevääkään, koska kyseessä olisi Nato-kytköksen kautta maailmansota.
Toisaalta Venäjällä ei ole intressiä eikä varsinkaan resursseja käydä Turkkia vastaan rajoitettua sotaa Syyrian ja Turkin välisellä rajalla. Näin ollen Venäjän vastatoimet jäänevät varsin vaatimattomiksi kostotoimenpiteiksi Syyrian Turkin vastaisella rajalla.
Turkki taas toimi loogisesti ampuessaan alas venäläiskoneen. Riippumatta siitä, minkälainen ilmatilaloukkaus oli, se toteutti aiemmin esitetyn uhkauksensa. Jos uhkauksia ei toteuta, niiden merkitys katoaa olemattomiin.
Turkin toimenpide saattoi aiheuttaa ongelmia lännen ja Venäjän pyrkimyksille löytää jonkinlainen yhteisymmärrys Syyrian konfliktin jatkohoidon kannalta. Se saattoi olla myös tavoite, sillä Turkki ei voi hyväksyä ratkaisua, jossa sen etua ja Assadin vastaisia sunnikapinallisia ei oteta huomioon. Turkki kykeni osoittamaan, että Venäjä ja Syyrian armeija eivät voi mielin määrin jatkaa turkkilaisten ja muiden Turkin liittolaisten pommittamista Syyrian puolella ilman seurauksia.
Osittain Venäjä on myös testannut Turkin reagointikykyä ja -halua.
Jatkossa Venäjän on otettava eri tavoin huomioon Turkin läsnäolo rajan tuntumassa. Sillä voi olla jatkossa myös vaikutusta siihen, miten Venäjä toimii FSA:ta vastaan Aleppossa.
Syyrian sisällissotaan ei edelleenkään ole odotettavissa lähiaikoina ratkaisuja riippumatta siitä, minkälaisia neuvotteluita Venäjän ja länsimaiden välillä käydään. Eri toimijoiden intressit ovat hyvin risteävät.
Käsittelen blogin toisessa osassa Isisin roolia Syyrian sisällissodassa ja mahdollisuuksia Isisin voittamiseksi.
Kirjoittaja on Verkkouutisten talouden ja politiikan toimittaja.
