Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne- eli sote-uudistusta ei olekaan vielä saatu maaliin, on jo rohkeasti tavoiteltava seuraavaa tärkeää työtä: koulutuksen kokonaisuudistusta. Olkoon se vaikka Koko2030.
Korkeakoulutettujen työttömyys on lähes 2,5-kertaistunut vuodesta 2008 alkaen. Yhä useampi nuori valmistuu työttömäksi ja korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yleistynyt rajusti. Tämä ei tietenkään ole koulutuksen vika, mutta voi silläkin olla osuutensa asiaan.
Suomen ja koko globaalin maailman työelämä on murroksessa, eikä uudistuvaa ja menestyvää työelämää ja työmarkkinoita voi olla ilman uudistuvaa ja menestyvää koulutusta.
Koulutuksen kokonaisuudistuksessa ei ole kyse vain rahasta ja rakenteista, vaikka toki tietysti niistäkin. Ennen kaikkea kysymys on siitä, että Suomen tulee linjata koko koulutusjärjestelmän kehittämisen suuntaviivat eli uusi koulutuksen tiekartta. Tarvitsemme tien, jossa kehityssuunnat ja etapit nähdään koko koulutusketjulle. Tien, jonka avulla pääsee maaliin ilman eksymistä ja vammoja.
Viime ja tämän hallituskauden miljardisäästöt koulutuksesta ovat olleet lähinnä paniikkiratkaisuja. Suomelta ja maan hallitukselta puuttuu pitkän tähtäimen visio siitä, miten Suomen tulevaisuus tehdään. Tarvitaan arvio koulutusleikkausten vaikutuksista ja siitä, miten uutta luodaan. Visio korkeakoulutettujen Suomen rakentamiseksi on aloitettava hyvässä yhteistyössä jo nyt, jotta pääsemme tositoimiin, kun korkeakoulujen arvioinnit on saatu päätökseen vuonna 2018.
Tässäkään uudistuksessa ei voi onnistua ylhäältäpäin sanelemalla. Eikä se onnistu kieltäytymällä uudistuksista ja uhriutumalla pelkäksi leikkauskohteeksi. Koko2030:n tekeminen onnistuu vain yhteistyöllä. Se tarkoittaa yhteistyötä eri organisaatioiden kesken, mutta eritoten korkeakoulujen välistä ja keskinäistä yhteistyötä sekä tutkimuslaitosten, yritysten, julkisen sektorin ja toisen asteen kanssa tehtävää yhteistyötä.
Eikä yhteistyö tarkoita sitä, että luovutaan kahden väylän mallista. Se tarkoittaa sitä, että tehdään yhteistyö mahdollistavammaksi kummankin – sekä tieteellisen että ammatillisen korkeakoulutuksen – omaa osaamista ja voivavaroja kunnioittaen. Tehdään konkreettista yhteistyötä enemmän opetuksessa, tuki-, turvallisuus- ja hallintopalveluissa, tilojen ja laitteiden käytössä sekä tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnassa.
Meillä on oltava rohkeutta tarkastella esimerkiksi koko maan korkeakoulu- ja tutkimusverkostoa ja löydettävä tahtoa ja keinoja vahvistaa profiilien mukaista opetusta, osaamista ja tutkimusta.
Uudistamistyössä on kunnioitettava henkilöstön osaamista ja vahvistettava sitä – heidät on otettava mukaan tekemään muutosta. Jos henkilöstö nähdään vain kulueränä, on heidän motivointinsa uudistuksiin käytännössä mahdotonta.
Haastan hallituksen ja opposition, ylipäätään kaikki puolueet, ajatushautomot, yliopistot ja ammattikorkeakoulut, ammattiliitot sekä yritykset tekemään työtä tiekartan ja kokonaiskoulutusuudistuksen tarkasteluksi. Akava on tähän valmis.
Kirjoittaja Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.
