Tragedia on näytelmäkirjallisuuden muoto, joka on kotoisin Antiikin Kreikan teattereista. Yhdenlaista teatteriversiota esitetään Kreikassa parhaillaan. Tammikuussa valtaan nousseen pääministeri Alexis Tsiprasin uhkapeli lainottajamaita kohtaan epäonnistui, mikä on osa tragediaa.
Euromaat eivät ole enää halukkaita jatkamaan kuun lopussa päättyvää Kreikan talouden tukiohjelmaa. Kreikan hallitus ei ole tehnyt sovittuja toimia. Kansanäänestyskortin ja kielteisen äänestyssuosituksen esiin vetäminen pitkään pohjustettujen neuvottelujen viimeisenä päivänä riitti.
Kreikkaa odottavat nyt epävarmat ajat. Kukaan ei tiedä, mitä Kreikassa tapahtuu, kun pankkien ja valtion rahat oikeasti loppuvat. Varmaa on ainoastaan se, että lasku niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin mitattuna tulee olemaan kreikkalaisille kallis.
Jo nyt Kreikan yhteiskunnallinen tilanne on vaikea ja oletettavaa on, että se vaikeutuu entisestään lähiviikkojen ja kuukausien aikana. Vaara tämän jännityksen purkautumisesta tavalla tai toisella on suuri.
Isoin virhe muilta EU-mailta olisi nyt jättää Kreikka ja kreikkalaiset oman onnensa nojaan. Meidän pitää tehdä kaikkemme vaikean tilanteen vaikutusten minimoimiseksi.
Kenenkään tavoite ei voi olla kaaokseen ajautunut Kreikka. Kreikan hallituksen epäonnistuttua voivat kreikkalaiset äänestäjät itse kansanäänestyksessä kertoa haluavansa pitää maan osana talous- ja rahaliittoa
Antiikin Kreikan teattereiden tragedioiden tärkein tavoite oli opettaa näytelmän kautta elävästä elämästä. Myös nykyisestä Kreikan tragediasta voidaan oppia monenlaista.
Tärkein oppi on se, että kestävää hyvinvointia ei voi vuodesta toiseen rakentaa katteettomien lupausten ja velkarahan päälle. Tulot ja menot ovat niin valtion kuin julkisenkin talouden puolella saatettava tasapainoon. Mittavista eduista ja oikeuksista on uskallettava luopua, jos niihin ei ole yksinkertaisesti varaa.
Se puolestaan vaatii meiltä kaikilta halua uudistua. Erityisesti Kreikan ja Suomen kaltaisille pienemmille maille tämä on elinehto. Reaktiivisuudella tai vanhaan hirttäytymällä me emme voi enää menestyä.
Suomessa nykyinen kolmen ässän hallitus on omassa talouspolitiikassaan ottanut Kreikasta opiksi. Se on sitoutunut mittaviin säästöihin, jotta julkinen talous ja sitä kautta hyvinvointipalvelujen rahoitus saadaan turvattua. Se ajaa yhteiskuntasopimusta, jotta suomalaisen työn kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla voidaan kohentaa. Se haluaa keventää sääntelyä ja normeja, jotta yrittäjyyden edellytykset paranevat ja jotta yhä useampi suomalainen voisi tehdä työtä. Suomi on tilanteessa, jossa tekemättäkään ei voi jättää.
Kreikka tarjoaa oppia myös muulle Euroopalle. Lamaantumisen sijasta meidän on panostettava yhteisen Euroopan rakentamiseen ja yhteisten tavoitteiden kirkastamiseen. Tehtävää tällä saralla riittää niin yhteisen talousalueen vahvistamisessa, uskottavan energiaunionin luomisessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa.
Se on myös se Eurooppa, jota me eurooppalaiset haluamme. Siihen tarvitaan vain riittävästi yhteistä tahtoa.
Kirjoittaja Sinuhe Wallinheimo on kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.
