En pyydä vastaamaan julkisesti vaan ihan itse peilille. Vastausta voi miettiä vaikka jo tänään.
Suomalainen työ on kallistunut enemmän kuin se on tuottanut lisäarvoa vuosia. Suomalainen yhteiskunta on rakentanut hyviä, mutta kovin kalliita palveluita. On saatu aikaan niin leveä verokiila niin, että yhdessä palkkatason kanssa vienti ei tahdo vetää. Osa palveluista on niin kalliita, että edes suomalaisilla ei tunnu olevan varaa tuotteisiimme tai palveluihimme. Tai jos on, he toimivat markkinaehtoisesti ja valitsevat ulkomaalaisen vaihtoehdon. Se tuntuu todella surulliselle, mutta niin se vaan on.
Samoin kuin yritykset miettivät, miten saavat omat hankintansa fiksusti tehtyä, tekevät myös kuluttajat. Molemmissa tapauksissa löytyy joukko, joilla korkea moraali ja isänmaallisuus ohjaavat valintoja, mutta suuri enemmistä ostaa hinnan ja laadun suhteella, näin se vaan on, myös sinun jäsenkunnassasi.
Toki sinunkin edunvalvontatyölläsi saatu positiivinen palkkakehitys on ollut yksilön kannalta hyvä juttu ja varmasti niillä rahoilla on työllistetty kotimaisiakin toimijoita, mutta yhtä kaikki: työpaikkoja on menetetty ennenkuulumattomalla vauhdilla ja meno jatkuu.
Julkiset palvelut eivät tässä kirjoituksessa ole pääasia mutta ne ovat osaltaan tuomassa painoa yritysten reppuun. Nämä yrityksen sitten juoksevat kilpaa markkinoilla, jossa on kevyemmällä kulurakenteella olevia kilpailijoita. Aika moni suomalainen valitsee näitä kevyemmän kulurakenteen tuottajien palveluita. Reppu painaa. Se ei ole pelkästään paha juttu. Palvelut ovat hyviä niille, jotka niitä tarvitsevat. Monet sosiaalipalvelut luovat turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia silloinkin, kun niitä ei tarvitse. Tieto siitä, että apua saa tarvittaessa, parantaa elämänlaatua. Koulutus luo pohjaa arvonkasvattamiseen.
Mutta, mutta … samalla kun teemme hyvää, aiheutamme työttömyyttä. Vaikka kuinka päättäisimme tehdä superkorkean lisäarvon töitä, se ei meitä pelasta varsinkaan lähiaikoina. Korkeaa lisäarvoa osataan tehdä muuallakin ja yhä useammissa maissa. Tuskin jokainen suomalainen halua niihin hommiin, joissa reissataan ja painetaan pitkää päivää tai heitä ei kiinnosta pitkä teoreettinen koulutus.
Kutakuinkin 2 hallituskautta on talous ollut alamäessä, jota on koetettu kääntää vanhoilla menettelytavoilla. Nyt on tullut uusi tuulahdus ja uusia toimintatapoja, mutta ne eivät sinulle tunnu kelpaavan. Toki kukaan ei ole satavarma, että homma onnistuu, mutta minusta meillä ei ole varaa olla yrittämättä. Yrityksen tuntuvat olevan tyytyväisiä, mutta sinussa se tuntuu aiheuttavan katkeruutta. En ymmärrä. Jos yritys menestyy, se myös kasvaa ja palkkaa väkeä. Kun yrityksiltä menee toivo, on tilanne todella huono. Kaikkein pahinta on, jos yritys näkee toivon jossain toisessa maassa, jossa voi toimia joustavammin ja kannattavammin.
Kaikki muut – hallitus, EK, STTK ja Akava ovat sitä mieltä – että kriisi on todellinen ja ovat halukkaita sen ratkaisemaan. Halua on lähteä etsimään ratkaisua avoimin kortein, mutta sinä kerrot joka käänteessä, että mistään ei luovuta, ei jousteta. Kerrot Lauri Lylyn kanssa, että hallitus sanelee luvut. No, se on kutakuinkin sama kuin juoksuvalmentaja sanoisi juoksijalle, että hän nykyisellä kunnolla juoksija häviää 5 sekuntia per kilometriä. Se on fakta, ei sanelua. Sinä olet kova jätkä, mitäs jos kertoisit Lylylle, että tehdään nyt niin kuin oikein on ja hypätään soutamaan yhteiseen veneeseen. Niin ja ihan vaan tiedoksi, että pienyrittäjien veneessä joustetaan koko ajan, aivan koko ajan. Heille esim. sairastaminen on suoraan pois taskusta.
Jos onnistut nykyisellä linjallasi, lopputulos voi olla, että omat työssäkäyvät jäsenesi pitävät etuutensa entisellään. Voit ehkä ajatella, että ne rahat revitään kapitalisteilta. Mutta ei se niin ole, ne revitään nykyisten ja tulevien työttömien selkärangasta.
Eikö olisi parempi tehdä lujasti töitä, että sinulla olisi mahdollisimman monta jäsentä liitossa, jotka saavat ylipäätään palkkaa. Palkan tasosta on hyvä pitää huolta, mutta tosi hyvä teoreettinen palkka kertaa nolla työpaikkaa on yksilötasolla nollapalkka. Jos löytyy ratkaisu, aukeaa ovi tulevaisuuteen, jossa ne palkat voivat joku päivä taas nousta. Tai ehkä ne voivat vaihdella turvaten huonoinakin aikoina toimeentulon, mutta mahdollistaen korkean työllisyyden. Olet tärkeä kaveri. Sopuratkaisu voi löytyä vain, jos olet mukana. Joku ratkaisuhan tässä tulee ja sopu on aina parempi.
Minä en halua halventaa jäseniesi työtä, älä sinäkään halvenna työttömiä, vaan auta hallitusta ja muita työmarkkinaosapuolia onnistumaan. Jos Suomi ja suomalaiset onnistuvat, on mukavampi kysyä peilin edessä vuonna 2030: ”miten meni noin omasta mielestä”.
Kirjoittaja Pekka Rehn on digitalisoija, KTM ja kuntapoliitikko.
