Euroopan parlamentti ja komissio etsivät Brysselissä kadonnutta korkeaa edustajaa. Viimeiset havainnot hänestä tehtiin viisi vuotta sitten, jolloin hänet nimitettiin tehtäväänsä. Silminnäkijät eivät muista mitä hänellä oli kadotessa yllään tai miltä hän näytti, mutta hänen epäillään hävinneen tapettiin siitä huolimatta, että tämä 58-vuotias Lady Ashton tunnetaan myös nimellä punainen paronitar. Tavattaessa hänelle pyydetään kertomaan, ettei tarvitse tulla enää. Komissio ja neuvosto ovat löytäneet hänelle seuraajan, joka on nähty jo parlamentissakin.
Ashtonin kunniaksi täytyy sanoa, että hän on näkymättömyydestään huolimatta – tai ehkä juuri siksi – ylittänyt häneen kohdistuneet odotukset. Kun Gordon Brown nimitti viisi vuotta sitten silloisen pätkäkomissaarin tehtäväänsä, useimmat tarkkailijat pitivät nimitystä katastrofaalisena. Ashtonin poliittinen ura oli kestänyt kymmenen vuotta ja se alkoi, kun työväenpuolue nosti hänet elinikäiseksi pääriksi ja ylähuoneen jäseneksi, sieltä nuoremmaksi ministeriksi ja lopulta muutaman kuukauden pestillä kauppakomissaariksi.
Ulkopoliittisen kokemuksensa puutteen Ashton on korjannut niukalla julkisella esiintymisellä. Parlamentin täysistunnoissa hän on käynyt varsin säästeliäästi eikä ulkoasiainvaliokunnassa juuri sitäkään vähää. Seikka josta häntä on arvosteltu parlamentin käytävillä ja salissa tämän tästä.
Viimeksi Ashton jätti parlamentin väliin viime viikolla, jolloin Ukrainan parlamentti ja europarlamentti hyväksyivät yhtaikaa historiallisessa kokouksessa EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko puhui videoyhteydellä Strasbourgiin. Ashton puolestaan oli lehtitietojen mukaan valmistautumassa myöhemmin viikolla New Yorkissa Iranin ydinohjelmasta käytyihin keskusteluihin.
Parlamentin täysistuntoihin on Brysselistä lähes viiden tunnin matka, joten ehkä osan poissaoloista voi ymmärtää. Mennäkseen ulkosuhdehallinnon (EEAS) päärakennuksesta komission päärakennukseen tarvitsee kulkea vain kadun yli. Sekin on ollut yleensä liikaa komission varapuheenjohtajana toimivalle korkealle edustajalle.
Tilintarkastustuomion kesällä julkistaman raportin perusteella Ashton ei ole johtanut yhden ainoaa kertaa niiden komissaarien kokousta, joiden joiden vastuualueeseen kuuluu ulkosuhteisiin liittyviä asioita. Komission kollegion kokouksista hän vuonna 2012 ehti vain joka kolmanteen, kertoo sama lähde.
Paronittarella oli tietysti täysi työ saada uusi ulkoasiainhallinto toimimaan ja organisoitua. Ulkosuhdehallinnosta ja komissiosta kerrotun mukaan hän on käyttänyt melkoisesti aikaa työhaastatteluihin ja muuhun mikromanagerointiin. Hallinnon ainakin pitäisi siis olla kunnossa.
Vaan ei ole. Tilintarkastustuomioistuin tylyttää poikkeuksellisen kovin sanoin EEAS:aa: Sen perustamista kiirehdittiin ja se oli huonosti valmisteltu sisältäen liian monia väkinäisesti ja vaillinaisesti määriteltyjä velvollisuuksia. Hallinnon tehokkuutta haittaavat heikkoudet priorisoinnissa, organisoinnissa ja resurssien kohdentamisessa. Lisäksi organisaatio on aivan liian johtajapainotteinen.
Ei ihme, että kaksi vuotta sitten 811 komission työtä tuntevaa vastaajaa antoi Burson-Marsteller -konsulttiyhtiön selvityksessä Ashtonille selkeästi huonoimman arvosanan kaikista komission jäsenistä.
Ashtonin ainoaksi saavutukseksi jäänee sopimuksen aikaansaaminen Serbian ja Kosovon välisissä neuvotteluissa. Huomattava hiljaisen diplomatian aikaansaannos ja onnittelujen arvoinen teko.
Mutta korkean edustajan ei ollut alun alkaen tarkoitus olla mikään hiljainen diplomaatti. Tavoitteena oli, että korkean edustajan myötä EU saisi sen kuuluisan yhden puhelinnumeron, johon soittaa ja alkaisi vähitellen puhua yhdellä äänellä ulkopolitiikastaan. Nyt EU on vaiennut yhdellä äänellä ja puhunut kuten ennenkin, niillä äänillä, joilla on intressiä ja vaikutusvaltaa eri asioihin. Useimmiten se ääni on ollut Angela Merkelin ääni, mutta esimerkiksi Ukrainan kysymyksessä myös Donald Tuskin ääni.
Samaan aikaan Euroopan ympärille on muodostunut kytevien tai leimuavin tulipalojen kehä, kuten The Economist asian viime viikolla ilmaisi. Korkealle edustajalle olisi käyttöä.
Kaikki eivät ole aivan vakuuttuneita myöskään Catherine Ashtonin seuraajan, italialaissosialisti Federica Mogherinin taidoista. Yksi muutos on kuitenkin jo tapahtumassa: Tuleva komission varapuheenjohtaja muuttaa työhuoneensa kadun yli Berlaymontiin, jossa muutkin komissaarit työskentelevät. Mogherini ilmeisesti aikoo olla edeltäjäänsä enemmän läsnä komission työssä. Se on jo hyvä merkki.
Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan Parlamentin EPP-ryhmässä.
