On aikoihin eletty kun brittiläinen euroskeptikkojen lipunkantaja TheTelegraph kutsuu puolustamaan eurooppalaisia arvoja! Niin kävi syksyllä, kun lehti viittasi maahanmuuttajien tulvaan. Se ei yksilöinyt, mitä eurooppalaiset arvot ovat, mutta tekstistä sai ymmärryksen, että suvaitsevaisuus ei ollut sillä listalla kärjessä.
Arvokamppailu on jatkunut siitä asti, kun populistiset liikkeet nousivat merkittäväksi tekijäksi eurooppalaisessa politiikassa. Suomen tapaan myös hollantilaisessa poliittisessa kielenkäytössä hyökätään suvakkeja ja mokuttajia vastaan. Vastustaessaan kansainvälisyyttä nämä yksiarvoista maailmaa vaativat populistit toimivat yllättävän kansainvälisesti.
Venäjällä konservatiiviseen yksiarvoisuuteen patistaa hallitus, ja trollien mukana tämäkin taistelu läikkyy meidän puolellemme. Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa kommenttipaperissa Veera Laine toteaa, että ”Venäjän hallituksen tavoitteena on yhteiskunta, jossa kaikki ovat hallituksen kanssa samaa mieltä. Valtiojohto ylläpitää ajatusta yhtenäisestä kansasta, jota yhdistävät perinteiset arvot ja jota valtio suojelee ulkopuolisilta vihollisilta.”
Kun aatemaailmassa on tällaiset yhteneväisyydet, niin ei ole ihme, että Euroopan populistiliikkeet ottavat mielellään sekä poliittista että rahallista tukea Venäjältä, kuten Marine Le Penin Kansallinen Rintama on tehnyt. Vastalahjaksi Venäjä saa liittolaisekseen Euroopan sisälle hajaannusta sekä avoimuuden, sananvapauden ja suvaitsevaisuuden arvoja kyseenalaistavan joukon.
Paradoksinsa on tietysti siinä, että nyt osa tuosta EU-vastaisesta joukosta näyttää kääntyneen eurooppalaisuuden puolustajiksi. Se on lähinnä huonosti paketoitu yritys rakentaa eurooppalaista identiteettiä tänne pyrkivien maahanmuuttajien kustannuksella – erotella ”meidät kristityt” noista ”toisista muslimeista”. Avoimuus, suvaitsevaisuus ja toisen posken kääntäminen eivät ihan päällimmäisinä kuulu näidenkään Euroopan marinelepenien eurooppalaisiin arvoihin.
Marraskuun terrori-iskujen jälkeen osa politiikan kommentaattoreista on jo ehtinyt todeta, että avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat vaarassa. Se on totta. Ne ovat olleet vaarassa jo pitkään. Ne, jotka saavat kannattajansa syrjityistä vähemmistöistä, ruokkivat suvaitsemattomuuden ilmapiiriä äärimmäisillä teoilla. Heille sopii, että Eurooppa vastaa iskuihin populismilla ja pitää vähemmistöt syrjittyinä ylläpitäen näin terrorismin kasvualustaa. Kyynistä.
Tammikuussa Charlie Hebdoon tehdyn terrori-iskun jälkeen Pariisissa marssineet kansalaiset ja poliittiset johtajat alleviivasivat avoimuutta ja sananvapautta eurooppalaisina arvoina. Nämä molemmat ovat edellytyksiä moniäänisyydestä nousevalle ketterälle yhteiskunnalle, jossa kehitys nousee erilaisten ihmisten ja heidän näkemystensä arvostamisesta. Vastaavasti monokulttuurisen yksiäänisyyden kohtalona on vajota omaan heikkouteensa, jossa huomattava osa ihmistä ja heidän kyvyistään jää käyttämättä.
Kirjoittaja Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.
