Kuten tiedämme, tulevan hallituksen ensimmäisiä päätöksiä on päättää, kuinka saattaa maamme talous kestävälle pohjalle.
Kokoomuksen koko kuluvan hallituskauden ajama menokuriajattelu on vaaliohjelmista ja leikkauslistoista päätellen löytänyt tiensä vihdoin myös muiden puolueiden retoriikkaan. Meidän on toisaalta pysäytettävä velkaantumiskierre ja toisaalta kehittää uusia keinoja saada talous taas kasvuun. On selvää, että valtiolla ei ole enää varaa elää velaksi. Meidän tulee uudelleenarvioida, miten hyvinvointiyhteiskunnan tehtävät saataisiin järjestettyä vähemmällä hallinnolla ja nykyistä edullisemmin.
Kokoomus lähti jo kuluvalla hallituskaudella rohkeasti liikkeelle, jotta kuntien tehtäviä saataisiin karsittua. Tehtävä osoittautui kuitenkin oletettua vaikeammaksi. Osoittautui myös, että tietyt ideologiset erot hallituskumppanipuolueiden kanssa esti kuntien tehtävien karsimisen käytännön tasolla. Itse asiassa, viimeiset kuukaudet käytiin eduskunnassa veristä taistelua kunnille lisättävistä tehtävistä.
Jyrki Kataisen (kok.) ja Jutta Urpilaisen (sd.) johdolla saavutettu neuvottelutulos rakennepoliittisesta ohjelmasta piti sovun pitkään kohtalaisena. Kunnes osoittautui, etteivät kaikki olleetkaan sitoutuneet sovittuihin leikkauksiin. Pitkän väsytystaistelujen jälkeen mm. subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen jäi toteutumatta. Valitettavasti. Nyt kun valtion ja kuntien talous on siinä jamassa mitä on, tulisi joka kivi kääntää tulevien säästöjen edessä.
Julkisen talouden tasapainoa ei kuitenkaan voi saavuttaa vähentämättä kuntien tehtäviä. Lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen olisi tuonut selviä säästöjä kunnille ilman sen suurempia haittavaikutuksia.
Tietenkin on muistettava, että kaikilla lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Tämä voidaan kuitenkin saavuttaa, vaikka kunta tarjoaisi vain puolikasta paikkaa niille, joiden vanhemmat ovat kotona. On toki olemassa myös tilanteita, joissa kokopäivähoito on paras ja ainut mahdollinen vaihtoehto lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Mutta se ei kait voi olla normi?
Yksin Vantaalla oli viime vuonna lähes 1200 sellaista lasta osa- tai kokopäivähoidossa, joiden vanhemmista ainakin toinen oli samaan aikaan kotona. Laskennallisesti nämä lapset täyttivät yhteensä 850 kokopäiväpaikkaa. Jos yhdessä päiväkodissa on keskimäärin 100 lasta, tarkoittaa tämä, että Vantaa pyörittää yli 8 päiväkotia pelkästään niitä lapsia varten, joiden toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona. Tämä maksaa Vantaalle karkeasti laskien noin 7,3 miljoonaa euroa vuosittain kun vanhempien maksamat päivähoitomaksut on huomioitu. Pitkällä tähtäimellä on huomioitava myös uusien päiväkotien investointipaineet. Yhden satapaikkaisen päiväkodin rakentaminen maksaa vajaat 5 miljoonaa euroa.
Monipuolinen, laadukas ja joustava päivähoito antaa perheille valinnanvapautta. Työelämän muuttuessa myös päivähoitojärjestelmän on kehityttävä. Kuntien järjestämä, perheen tilanteeseen soveltuva päivähoito on tärkeä investointi hyvään työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Päivähoitoon tarvitaan kuitenkin kokopäivähoidon rinnalle erilaisia vaihtoehtoja, kuten osapäivähoitoa, avoimia päiväkoteja, kerhoja ja vuorohoitoa.
Lakimuutos olisi tuonut hyviä työkaluja kehittää päivähoidon muotoja ja kunnille myös velvollisuuden tarjota puolipäivähoitoa. Kaikkialla tämä ei nykymalleilla edes onnistu, vaikka vanhemmat niin toivoisivatkin. Meillä ei ole enää varaa maksaa kaikkien lasten kokopäivähoitoa. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että kunnallisen päivähoitopaikan puuttuessa työn vastaanottaminen jopa vaikeutuu, sillä vaikka velvollisuus on osoittaa paikka joka lapselle, paikkoja ei silti välttämättä ole.
Julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Pitkällä aikavälillä ei kunnilla tule olemaan mahdollista ylläpitää sataprosenttisesti ihan kaikkia viimeisen taloudellisen nousukauden aikana kehiteltyjä palvelumalleja. Niin kuntien kuin valtionkin talous tulee saattaa kestävälle pohjalle, jotta pystymme yhä tarjoamaan kaikille suomalaisille maailman parhaat palvelut. Meidän pitää voida korjata rakenteet, joita emme enää pysty kannattelemaan. Tarvitsemme korjausliikkeen.
Kirjoittaja Tapani Mäkinen on kokoomuksen kansanedustaja.
