Pitkäaikainen ja kokenut lainsäätäjä Kimmo Sasi ruotii EVA:n Lain vartijat -raportissaan perustuslain roolia suomalaisen päätöksenteon jarruna. Sasin perusviestin voi tiivistää tähän:
”Nykyisin usein, kun hallitus esittää jonkin lainsäädäntöaloitteen, nousee esiin poliitikkoja, etutahoja tai tutkijoita, jotka katsovat esityksen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa”.
Sasin mukaan myös asiantuntijakuulemisessa on ongelmia, kun valtiosääntöasiantuntijat eivät aina tunne sitä substanssialuetta, johon lakiesitys liittyy. En edes yritä esittää perustuslain tuntijaa, mutta tällainen maallikkokin voi pelkästään sote-saagaa seuraamalla olla samaa mieltä Sasin kanssa.
Hallitus linjasi marraskuun alussa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen yhteydessä säädetään valinnanvapauslainsäädäntö. Tuon poliittisen linjauksen myötä 1.1.2019 voimaantulevan lain pitäisi mahdollistaa, että asiakas voi itse valita, käyttääkö hän julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin tuottamia sote-palveluita. Painotus on siinä, että voi itse valita. Nimenomaan ja korostaen vielä, että itse valitsee.
Vielä ei ole päätetty aidon valinnanvapauden yksityiskohdista. Nyt on käynnissä työ Suomen valinnanvapausmallin luomiseksi. Ja on syytäkin luoda oma malli liiaksi Ruotsiin katsomatta, sillä Suomessa linjattiin huomattavasti laajemmasta valinnanvapaudesta kuin mitä länsinaapurissa.
Ennustan, että tehdyn sote- ja aluehallintouudistuksen yksityiskohdista kuullaan monia perustuslaillisia tulkintoja. Agendalle nousevat ainakin kuntien verot ja niiden alentaminen. Samankaltaisia ja yhtä monimutkaisia haasteita kuin viime talvena, jolloin sote-palveluiden järjestämislakia sorvattiin. Nyt vaikeusaste on noussut, sillä samalla uudistetaan kuntien ja valtion aluehallintoa ja ravistellaan totisesti kuntien roolia.
Kimmo Sasi esitti, että perustuslain 124. pykälä pitäisi kumota. Hyvä esitys, sillä tuo pykälä käsittelee julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Kumoaminen mahdollistaisi monen nykyään julkisen organisaation ”yksinoikeudella” hoitaman tehtävän avaamisen kilpailulle.
Mutta valinnanvapauden mahdollistamiseksi on vaikea löytää perustuslaillisia esteitä. Tämän kirjoitan siksikin, että jo nyt kuulee vähintäänkin ”ohuita” ja epäileviä puheenvuoroja, että ei onnistu meillä kuten Ruotsissa. Nämä ei onnistu -puheenvuorot tulevat lisääntymään.
Periaate valinnanvapaudessa on, että veroilla kerätty raha seuraa palveluiden käyttäjää hänen valitsemaansa hoitopaikkaan – enkä nyt löydä perustuslaista mitään sellaista, joka estäisi tavallisen suomalaisen tahdon. Jos estää, on syytä kumota muutakin kuin 124. pykälä.
Minä kannatan voimakkaasti nyt tehtyjen linjausten viemistä maaliin kokonaisuutena ja kerralla.
Uudistukseen liittyvän lakipaketin valmistelijoilla on edessään haastava työ. Toivon, että he löytävät kaikki keinot, miten poliittinen linjaratkaisu realisoituu käytäntöön. Kukaan ei halua aloittaa taas uutta tarinaa. Kaikkien etu on, että nyt tiedetään suunta – ja toimitaan sen mukaan.
Kirjoittaja Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja.
