Saksan talous parani 1990-luvun ongelmistaan 10 vuodessa. Vientikilpailukykyä parannettiin samalla, kun muun maailman kasvun myötä vientikysyntä oli suurta. Tämänhetkisten näkymien perusteella Suomen elpymiseen menee reilusti kauemmin.
Saksan toipuminen on usein yhdistetty vuosien 2003–2005 niin sanottuihin työmarkkinoiden Hartz-uudistuksiin. Neljässä Hartz-uudistuksessa laskettiin työttömyysturvan tasoa ja lyhennettiin kestoa, lisättiin aktiivisia työmarkkinatoimia, kehitettiin palkkatukijärjestelmää, nostettiin irtisanomissuojan alaraja 10 hengen yrityskokoon, poistettiin vuokratyön rajoitteet ja alennettiin määräaikaisten työsopimusten rajoitukset koskemaan jo 52-vuotiaita.
Nämä uudistukset eivät yksin selitä Saksan toipumista. Saksalaisen professoriryhmän (Dustman, Fitzenberger, Schönberg ja Spitz-Oener, 2014) mukaan Saksan toipumisessa oli merkittävää 1990-luvun muutos, jossa työehdoista sopimista siirrettiin massiivisesti liitto- ja aluetasolta yritystasolle ja yritystason poikkeamat työehtosopimuksesta sallittiin niin sanotuilla avaamislausekkeilla.
Paikallinen sopiminen laski yleistä palkkatasoa etenkin palkkahaitarin alapäässä, mikä nosti Saksan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Samalla tuottavuus nousi nopeammin kuin kustannustaso ja maailmanmarkkinoiden kysyntä kasvoi Kiinan johdolla nopeasti.
Suomi-vertailun kannalta mielenkiintoista on, että palkanmuodostuksen siirtäminen yritystasolle ei niinkään aiheuttanut uuden teknologian korvaamista halvemmalla työllä maan sisäisessä tuotannossa (kuten Suomessa on epäilty), vaan ennemminkin paikalliset joustot alensivat vientiteollisuuden kustannusrakennetta laaja-alaisesti. Vientiteollisuuden kotimaisten välituotteiden hinnat laskivat, mikä paransi merkittävästi kilpailukykyä, koska niiden osuus oli 70 % teollisuuden käyttämistä tuotantopanoksista.
Saksa onnistui Suomelle mahdottoman kuuloisissa uudistuksissa, koska
– Kriisitietoisuus oli selkeä (Saksojen yhdistyminen oli kallis ja työttömyys korkea)
– Itäisen Euroopan mukaantulo työmarkkinoille rautaesiripun romahtamisen jälkeen lisäsi kansainvälistä kilpailua työpaikoista ja helpotti tuotannon siirtämistä pois Saksasta.
– Saksan teolliset suhteet eivät ole lainsäädäntöpohjaisia, hallituksen suoraan päätettävissä eikä keskustasolle keskitettyä (perustuvat konsensuksen hakuun työntekijä ja –antajaliittojen sekä yritysten päätöksenteossa mukana olevien työntekijöiden edustuksen välillä).
Kun tähän kehityskulkuun yhdistettiin euron perustaminen, Hartz-reformit ja Saksan kannalta suotuisan alhainen EKP:n korkotaso, Saksan työttömyysaste alkoi laskea ja työllisten osuus työkikäisistä nousta jyrkällä kulmakertoimella vuodesta 2005 alkaen. Työehtosopimusten neuvottelutason muuttumisesta laskettuna Saksan uudistukset paransivat Ottomaanien ongelmien nimen perineen Euroopan sairaan miehen kymmenessä vuodessa ja muuttivat sen Euroopan supermenestyjäksi.
Tällä menolla Suomessa ei ole toivoa toipumisesta kymmenessä vuodessa, koska
– Suomessa ei ole ehdotettu Saksan kaltaisia uudistuksia etenkään keskeisessä asemassa olevaa palkkahaitarin leventämistä.
– Nekin ehdotukset, jotka nyt ovat esillä, ovat langettaneet yleislakon uhan työmarkkinoille
– Maailmanmarkkinoiden kysyntä on paljon vaisumpaa kuin Saksan toipumisen aikoina ja ennen kaikkea Suomen vientirakenteelle tärkeä teollisuus- ja investointitavaroiden kysynnän kasvu on hitaampaa kuin Saksan toipumisen aikana.
– Nyt ehdotetutkaan muutokset eivät ala pääsääntöisesti vaikuttaa ennen kuin 2017.
Kirjoittaja Aki Kangasharju on Nordean pääekonomisti.
Kirjallisuus:
Dustman, Fitzenberger, Schönber ja Spitz-Oener (2014). From Sich Man of Europe to Economic Superstar: Germany’s Resurgent Economy. Journal of Economic Perspectives, 28, 167-188.
