Postin työtaistelu tuntui tänään monen aamussa, kun lehti ei tullutkaan.
Me kukin olemme Postin ahdingon takana. Luemme lehtiä verkossa, lähetämme kirjeen sijasta e-maileja, ostokset maksamme suoraan kassalla ja laskutkin tulevat verkossa. Yritys on esimerkki siitä, mitä rakennemuutos voi rankimmillaan tarkoittaa. Se merkitsee töiden, asiakkaiden ja maksajien katoamista tai karkaamista kilpailijoille. Jäljellä on viivytystaistelua, rankkaa sopeutumista ja uuden opettelua.
Posti käy esimerkistä myös siitä, miten työpaikoilla voidaan ajautua umpikujaan, vaikka näkemys tulevasta olisi liki yhteinen ja uhkakuvat tunnustettu. Se on inhimillistä. Eikä Posti ole ainoa, jossa otetaan kovat aseet käyttöön ennen sovun löytymistä. Valitettavasti vain työnantajat ja -tekijät eivät voi kehityksen suurta kuvaa muuttaa.
Toinen esimerkki on halvat bussikyydit. Yhtäkkiä kyyti Turusta Helsinkiin maksaakin kymppien sijasta vain euroja. Kukaan ei olisi uskonut, että sellainen voisi jatkua kovin pitkään. Nyt se on monen pakko myöntää. Kilpailijat ovat joutuneet vastaamaan samoilla aseilla. Monelle tuli ehkä yllätyksenä, että se oli VR, joka ensimmäisten joukossa tunnusti kilpailun kipeän puraisun. Toistuvien hintojen korotusten sijasta senkin hintatarjoukset ovat laskeneet selvästi.
Molemmat esimerkit osoittavat, miten kuluttajalla on suuri valta. Toimintatapamme muutokset näkyvät toisten voittoina ja toisten tappioina. Emme voi vaatia ihmisiä lähettämään kirjeitä, jotta jokin pala yhteiskunnasta pysyisi ennallaan. Emme liioin voi vedota maksamaan lipuista enemmän. Kaupan ”halpuutetuista” hinnoistakaan ei asiakkaan pidä kokea syyllisyyttä, vaikka seuraukset kaupalle voivat olla ikävät.
Kun tähän lisätään median murros, pankkitoiminnan muutospaineet ja yleensä digitalisaatiosta kumpuavat uhkakuvat, on selvää, ettei mikään eikä minkään maan hallitus ei voi pysäyttää yrityksissä tapahtuvaa kehitystä. Ehkä sitä pitäisi rohkeasti vain kiihdyttää.
Entä sitten julkinen puoli. Äsken kovan työn tuloksena syntyneestä sote-paketista on lausuttu vahvoja näkemyksiä. On kuitenkin ollut äärimmäisen vaikea tunnistaa, mitkä niistä ajavat parempaa sisältöä raameihin ja mitkä ovat silkkaa muutoksen vastarintaa. Molempia nähdään ennen kuin uudistus on toteutunut. Kun kaikki puolueet kuitenkin ovat uudistumistarpeen tunnustaneet, nyt pitäisi keskittää voimat vain sisällön kehittämiseen.
Edellä kuvattujen haasteiden edessä hallituksen saavutukset työllisyyden hoidossa ovat vaatimattomat. Tosiasia on, ettei hallitus voi työpaikoiksi muuttua siinä määrin, mitä ympäristö edellyttäisi. Hallitus on tehnyt työelämään liittyviä uudistusehdotuksia, joiden kohtalo ratkeaa lähiviikkoina. On kuitenkin selvää, että työtä uusien työpaikkojen syntymiseksi tulee jatkaa. Katseet on suunnattava yritysten toimintaedellytyksiin, kannattavuuteen ja kannustavuuteen.
Yksi hatara merkki onnistumisesta on viime hallituskaudella tehty yhteisöveron alennus. Yhteisöverotulot ovat kasvaneet tuloryhmistä eniten tänä vuonna. Arvonlisäverokertymän kasvun tyrehtyminen kielii puolestaan kuluttajien varovaisuudesta ja matalasuhdanteen jatkumisesta.
Pieninä palasina on leipäsi maailmalla. Siihen on yritysten nyt sopeuduttava ja siihen suuntaan meidän on verotustakin muutettava.
Kirjoittaja Ilkka Kanerva on kansanedustaja (kok.).
