Viime päivien politiikan suosikkiaihe on ollut energia. Tunteet ovat melskanneet niin, että ajatukset ovat välillä kadonneet energiakysymysten ydinasioista.
Suomi on riippuvainen ulkomailta tuodusta energiasta ja maksamme tästä tuonnista vuosittain seitsemän miljardia euroa. Rahan lisäksi myös omavaraisuuden lisääminen olisi tärkeä tavoite tässä kansainvälisen politiikan tilanteessa.
Energiapolitiikan poukkoilut ovat näkyneet tavallisten ihmisten elämässä viime vuosina. Oulun seudulla siirryttiin vuoden 2013 aikana kotimaisesta puu- ja turve-energiasta kivihiileen. Pääsyy oli kivihiilen todella halpa maailmanmarkkinahinta, mutta myös turpeen veronkorotukset. Muutos merkitsi 20 miljoonan euron menetyksiä aluetaloudessa ja vajaata 300 työpaikkaa. Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti eri puolilta Suomea.
Talousvaikeuksissa kamppailevalle kansakunnalle ei olisi ollenkaan pahitteeksi ryhtyä tuottamaan entistä enemmän itse oma energiansa – tietysti kilpailukykyisin hinnoin. Nyt harjoitettava energiapolitiikka ei palvele täysimääräisesti kansakunnan etuja. Ajatukselliset ristiriidat vetävät politiikkaa eri suuntiin. Energia- ja ilmastopolitiikkaa, biotalous-, ympäristö- ja jätepolitiikkaa tulee viedä eteenpäin yhdessä. Siiloutuneella ajattelulla kahlitsemme itsemme ja menetämme työpaikkoja ja hyvinvointia.
Mitä sitten ovat vaadittavat teot?! Vaikka toteuttaisimme molemmat nyt kiistan kohteena olevat ydinvoimalat, emme olisi edelleenkään sähkön suhteen omavaraisia. Samanaikaisesti monia vanhoja yksiköitä ollaan ajamassa alas. Siksi uudet ydinvoimaluvat ovat oleellinen osa uutta suomalaista energiapolitiikkaa, varsinkin kun ne toteutetaan yksityisellä rahalla ja ne hyödyttävät suoraan Suomeen teollisuutta ja muuta elinkeinoelämää – siis suomalaisia työpaikkoja.
Turpeen verotusta voisimme laskea jo syksyn aikana ja siten korvata ulkomaista kivihiiltä puolta vähemmän päästöjä aiheuttavalla puuhakkeen ja turpeen yhdistelmällä. Tämän päätöksen aluetaloudelliset vaikutukset olisivat merkittävät. Turveteollisuus on vihdoin ryhtynyt myös ympäristötietoiseksi ja lupaa, että jatkossa sen vesistöpäästöt alapuolisiin järviin ovat pienemmät kuin aikana ennen turvetuotantoa.
Suomi voisi olla myös biopolttoaineiden edelläkävijämaa. Nyt metsä- ja kemian teollisuutemme on vauhdilla muuttumassa merkittäväksi bioteollisuudeksi. UPM on rakentanut Lappeenrantaan maailman ensimmäisen puupohjaista biodieseliä valmistavan biojalostamon. St1 Kajaanin sahanpurusta biopolttoainetta tekevä hanke on ainutlaatuinen ja Neste Oil on kansainvälisesti edelläkävijä biodieselissä. Gasum on voimakkaasti kehittämässä biokaasutuotantoa.
Miksi tuomme runsaasti fossiilisia polttoaineita maahamme, vaikka voisimme käyttää entistä enemmän omia ”vihreitä polttoaineitamme”. Miksi nyt vain korotetaan autoverotusta, vaikka voisimme kannustavan verotuksen avulla ohjata ihmisiä valitsemaan erittäin vähäpäästöisiä ajoneuvoja sekä vähäpäästöisiä (kotimaisia) käyttövoimia? Suomessa voisi toimia maailman vihrein liikenne, jota tultaisiin maailmalta ihmettelemään.
Kehitys kohti sähkön älyverkkoja ja pientuotantoa on suurin muutos energiateollisuudessa sitten sähkön keksiminen yli sata vuotta sitten. Uskon, että sähkön suurten tuotantoyksiköiden rinnalle syntyy lukuisia energian pientuotantoyksiköitä. Tämä muutos lisäisi jälleen omavaraisuuttamme energiasta. Suomi on harvinaisessa kilpailukykyasemassa sähkön älyverkkojen osalta ja tämä kilpailuetu meidän pitäisi pystyä käyttämään.
Mitä jos kotitalouksissa tuottaisimme oman energiamme mahdollisimman kustannustehokkaasti ja edullisesti ja myisimme mahdollisen ylijäämäenergian? Nyt tarvitsemme ainoastaan selkeän markkinapaikan myös sähkön pientuotannolle. Jo edellä kuvaamillani toimilla Suomi voisi nopeasti siirtyä sähköomavaraiseksi ja myös energiariippuvuus muista maista pienentyisi ratkaisevasti.
Kirjoittaja Harri Jaskari on kokoomuksen kansanedustaja.
