Perjantaiaamuna selaillessani verkkoa sattui silmiini mielenkiintoinen tiedote.
Joukko yrityksiä ja säätiötä sekä FIMECC käynnistävät ohjelman, jolla tohtoreiksi kouluttautuneet saataisiin työllistymään paremmin yrityksiin.
Osakeyhtiö FIMECC on metallituote- ja koneenrakennusalan yritysten ja tutkimuslaitosten strategisen huippuosaamisen keskittymä.
Yhtiön tiedotteen mukaan tohtorien työllistyminen voidaan varmistaa sillä, että väitökset ja niiden jälkeiset tutkimukset tehdään yrityksiä kiinnostavista aiheista. Näin yritysten tietoisuus tohtoreista ja heidän osaamisestaan paranisi, ja yksityiselle sektorille syntyisi kannusteita tohtorien palkkaamiseksi.
Ensin ajattelin, että mikä mainio ajatus ja ohjelma, mutta sitten mieleeni juolahti, että miksi ihmeessä huippukoulutettujen ihmisten työllistämiseksi tarvitaan ylipäänsä mitään yrityksiä kannustavia erityisohjelmia.
Ovatko suomalaiset yritykset todella näin pihalla kaikesta?
Maailmalta kuulee tarinoita, kuinka yritykset kamppailevat keskenään kiivaasti korkeakoulujen huippulahjakkuuksista. Lahjakkaimmat suorastaan raastetaan hyvin palkattuihin töihin suoraan koulun penkiltä.
Eihän mikään yritys voi nykymaailmassa menestyä, jollei se saa työntekijöikseen huippuosaajia ja huippulahjakkuuksia. Ei ainakaan teollistuneiden maiden tuotanto- ja palkkakustannuksilla.
Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että suomalaisten yritysten investoinnit ovat olleet alamaissa jo vaikka kuinka pitkään. Mihinkään ei panosteta eikä mitään yritetä.
Pienet yritykset eivät kykene kasvamaan, eivätkä keskisuuret edes halua. Kansainvälistyminen pelottaa siinä määrin, että sitä varten tarvitaan valtion tukea ja kaikenlaista ohjelmaa ja seminaaria ja viisasta neuvonantajaa.
Jotkut ovat sitä mieltä, että kyse on asenteesta. Että toisin sanoen yritysten johtajat ja omistajat ovat joko tyhmiä, laiskoja tai takapajuista.
Näin ajattelee myös kansalaisten suuri enemmistö. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton teettämässä kyselyssä peräti neljä viidesosaa vastaajista oli sitä mieltä, että yrityksen tuloksellisuuden kasvu edellyttää johtamisen kehittämistä.
Ammattiliiton kyselyssä ei jostain syystä kysytty kansalaisten mielipidettä tavallisten työntekijöiden työnteon kehittämisestä. Voitaisiinhan nimittäin yhtä hyvin myös väittää, että heikko tuottavuus ei johdu johtamisesta vaan tyhmistä, laiskoista ja takapajuisista työntekijöistä.
Vastaajien suuri enemmistö oli kuitenkin joka tapauksessa sitä mieltä, että työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta ei pidä parantaa tinkimällä työntekijöiden eduista.
Voi ihan hyvin olla, että yritysten johtajien asenteissa on korjaamisen varaa. Samoin on mahdollista, työntekijöilläkin on vääriä asenteita.
Yritys on kuitenkin paljon konstikkaampi vekkuli kuin sen yksittäisistä osista voisi äkkiseltään päätellä.
Se on ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa toimiva, jatkuvassa muutoksen tilassa oleva järjestelmä, jossa on paljon toisiinsa vaikuttavia erilaisia elementtejä ja niiden välisiä monimutkaisia suhteita ja jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos suomalaisyritykset toimivat jonkun mielestä virheellisesti, niin syitä voi etsiä oikeastaan ihan mistä vaan – vaikka asenteista, osaamisesta, johtajista, työntekijöistä, asiakkaista, palkoista, hallinnosta, markkinoinnista, verotuksesta, säädösviidakosta, rahoituksesta, pankeista, valtion tuesta, maantieteellisestä asemasta ja tietenkin mielipiteen esittäjästä itsestään.
