Sote-keskustelua käydään populistisin heitoin vailla kunnon sisältöä.
Muiden puolueiden edustajat ovat paheksuneet julkisuudessa kokoomuksen ”irtiottoja” sote-sovusta. Vihreistä pääministeripuolueen toimintaa on moitittu vastuuttomaksi, vasemmistoliitosta kokoomusta on kutsuttu soten ainoaksi ongelmaksi ja perussuomalaisista kokoomusta on uhattu oppositiolla. Demarit ovat ihmetelleet, miksi kokoomus haluaa jarrutella sote-uudistusta, vaikka se parantaisi kestävyysvajetta. Keskustalaiset ovat olleet hiljaa.
Julkisuudessa vallitsee käsitys, että kokoomus haluaa kaataa yli hallitus- ja oppositiorajojen solmitun sote-sovun, jonka keskeisenä arkkitehteinä puolue on itse ollut. Kokoomuslaiset itse kiistävät tämän ja sanovat haluavansa etsiä ratkaisuja. Mikä meni pieleen?
Sote-ratkaisua jatkotyöstänyt parlamentaarinen ohjausryhmä päätti kesäkuun lopussa, että palveluiden tuottamisvastuu annetaan kunnille ja kuntayhtymille, jotka voivat tuottaa palvelut itse tai hankkia palveluita yrityksiltä ja järjestöiltä. Vaikka palveluiden järjestäjänä toimii sote-alue, palveluiden tuottajat eivät olekaan tasavertaisessa asemassa. Yritysten ja järjestöjen asema on alisteinen kunnille ja kuntayhtymille. Kuntien ja kuntayhtymien etuoikeutta tuottaa palvelut on perusteltu sillä, että jos sote-alue kilpailuttaisi palvelut ja eri palvelutuottajat olisivat samalla viivalla, kunnat joutuisivat yhtiöittämään sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Tähän ei ollut valmiutta parlamentaarisessa ohjausryhmässä.
Ideologista miekkailua pää pussissa
Kuntalain mukaan kunnan toimiessa markkinoilla sen on yhtiöitettävä toimintansa. Tätä edellyttävät EU:n valtiontukisäännökset. Virkamiesten ja päättäjien mielestä tämä oli ongelma, joka on kierretty käyttämällä hyväksi EU:n hankintadirektiivin sallimia poikkeuksia. Tuottamisvastuu annetaan tuotantovastuualueille, joiden ei tarvitse kilpailuttaa omaa palvelutuotantoaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut yhtiöittää kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto, jolloin niiden toiminta olisi vertailukelpoista yritysten toiminnan kanssa. Silloin saatavilla olisi yksityiskohtaista tietoa siitä, paljonko mikäkin maksaa ja kuinka tehokasta kunkin tuottajan toiminta oikeasti on. Silloin ei tarvitsisi käydä pää pussissa ideologista keskustelua siitä, onko julkinen vai yksityinen terveydenhuolto parempaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelu on ollut salaista puuhaa alusta alkaen. Parlamentaarisen ohjausryhmän jäsenten suut tukittiin heti kättelyssä ja tiedotusvastuu keskitettiin ohjausryhmän puheenjohtajalle Susanna Huoviselle (sd.). Ohjausryhmän työn tulos pullautettiin ulos kesäkuun lopussa julkisine tuottamisvastuineen ja siinäkin vaiheessa puolueet laidasta laitaan – kokoomus mukaan lukien – suitsuttivat saavutettua ratkaisua, vaikka se asettaa vaakalaudalle lukuisten yritysten ja ammatinharjoittajien mahdollisuuden harjoittaa elinkeinoaan lähitulevaisuudessa.
Parlamentaarisen ohjausryhmän enemmistöpäätöksellä sorvattujen lakipykälien pohjalta laadittu sote-järjestämislakiluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle elokuun lopussa. Lakiesitys saa osakseen runsaasti samansuuntaista kritiikkiä eri etujärjestöiltä. Myös Kuluttaja- ja kilpailuvirasto toteaa lausunnossaan, että keskittämisen sijaan olisi ollut mahdollista kehittää järjestelmä, jossa asiakkaan valinnanvapaus toimisi uudistuksen käyttövoimana. Samalla tuottajakuntaa olisi voitu laajentaa yksityisiin toimijoihin ja luoda tasapuoliset kilpailuolosuhteet julkisten ja yksityisten toimijoiden välille. Lakiluonnoksen mukaista järjestelmää moititaan rahoitukseltaan monimutkaiseksi, hallinnoltaan moniportaiseksi sekä vastuun- ja työnjaon osalta epäselväksi.
Uudistuksen tavoitteet eivät ole täyttymässä
Kaiken kukkuraksi Kuluttaja- ja kilpailuvirasto toteaa, että kestävyysvajeen supistaminen on vaikeaa, jos peruspalvelujen tuottaminen ei tehostu nykyisestä. ”Tehokkuutta ei pitkällä aikavälillä synny ilman vaihtoehtoja ja kilpailun painetta. Pelkästään keskittämiseen nojaava järjestelmämuutos voi tuoda mukanaan kertaluonteisia kustannussäästöjä esimerkiksi palvelutason laskun kautta. Samalla kuitenkin lisääntyvään suunnitteluun liittyvät kustannukset kasvavat ja tehokkuuskannusteet menetetään.”
Palataanpa vielä demareiden heittoihin siitä, että miksi kokoomus jarruttelee sote-uudistusta, vaikka se pienentää kestävyysvajetta. Niin, kestävyysvajehan on se perimmäinen syy, miksi koko harjoitukseen lähdettiin. Pienentyykö kestävyysvaje tällä esityksellä, joka nyt on pöydällä? Siitä ei ole mitään näyttöä. Vaikuttavuuslaskelmat ovat toistaiseksi sillä tasolla, että nykyistä suuremmissa tuottajaorganisaatioissa, kuten Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut on integroitu, on kyetty hillitsemään kustannusten kasvuvauhtia. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Palvelut pitäisi kyetä tuottamaan nykyistä tehokkaammin ja paremmin. Siihen tekeillä olevassa järjestelmässä ei ole kannustimia. Kirittäjinä voisivat toimia yritykset ja järjestöt, joille ei tässä ratkaisussa anneta mahdollisuutta kilpailla julkisten tuottajien kanssa.
Sote-ratkaisua on veivattu vuosikausia. Uutiset siitä, että pääministeri Alexander Stubb (kok.) olisi valmis ottamaan aikalisän tai kokoomus haluaisi vielä korjata lakiesitystä, saivat monet tuomitsemaan, että eikö se kokoomusjohtoinen hallitus saanut tätäkään maalin. Aikaansaamaton hallitus, kokoomus oppositioon, Sipilä pääministeriksi!
Eikö nyt olisi kuitenkin juuri oikea aika käydä avointa keskustelua siitä, mitä sote-uudistuksessa on tapahtumassa, miksi tällaisiin ratkaisuihin on päädytty ja täyttääkö uudistus todella sille asetetut tavoitteet? Sen jälkeen olisi mahdollista arvioida, halutaanko uudistus viedä satamaan tällaisena. Perusteeksi asian nopealle valmiiksi saattamiselle ei riitä se, että kansalta ei enää riitä ymmärrystä valmistelun pitkittämiselle. Asiat ovat vaikeita, ne täytyy pohtia huolella.
Sote-uudistusta on valmisteltu pitkään salassa. Reilua olisi kertoa äänestäjille, minkälaista politiikkaa kukin ajaa. Toistaiseksi julkisuudessa on avattu lähinnä kokoomuksen kantoja. Minkälaista sote-uudistusta ajaa kannatusmittauksissa ykköspaikalla keikkuva keskusta?
Kirjoittaja Suvi Hautanen on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.
