Hallituksen budjettiriihen metropolipäätöksestä voidaan luonnollisesti olla kahta mieltä, osa on tyytyväisiä ja osa nurisee vastaan.
Veikkaanpa, että löytyy myös kolmas mielipide, eli se porukka, joka ymmärrettävästi ihmettelee, mitä tehty päätös tarkoittaa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon, ehkäpä meitä voi kutsua kuntauudistuksen haikailijoiksi. Kiistämättä tänä vuonna on tehty ehkä tasavaltamme historian merkittävimpiä kuntakenttään kohdistuvia päätöksiä, eli sote ja metropolihallinto. On selvää, että näiden päätösten myötä Metropolihallintoon kuuluvien kuntien luonne merkittävästi muuttuu.
Arvelen että sote-ratkaisun myötä muodostuu uusi tuotantovastuussa oleva organisaatio nimeltään Hyks. Tästä pitää huolen lakiehdotukseen sisällytetty perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen vahva integraatio. On täysin aiheellista olettaa, että näin ollen Hyks-kuntien roolista (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi ja Kerava) tulee soten osalta vain pankkiirina toimiminen, eli kaikki sote-asiat konkreettisesti siirtyvät perustettavalle uudelle hallinnolle ja siellä valtaapitävälle valtuustolle.
On hyvä huomata myös se, että tämän Hyks-tuotantoalueen tilaajana toimii järjestämisvastuussa oleva sote-alue, jolla niin ikään on oma hallintonsa valtuustoineen.
Nyt tehty selkeä ja lopullinen ratkaisu Metropolihallinnon perustamiseksi kuudelletoista Helsingin seudun kunnan alueelle siirtää mm. maankäyttöön asumiseen ja liikenteeseen liittyvät asiat pois kunnilta tai olemassa olevilta kuntayhtymiltä. On selvää, että ratkaisulla voidaan osoittaa olevan toimijoiden määrän vähentyminen, mutta toisaalta ratkaisulla luodaan iso ja merkittävä hallinto, joka tosiasiallisesti vie alueiden kehittämiseen liittyvän tehtävän pois kunnilta ja siten muuttaa näiden kuntien roolia nykyisestään ja toisaalta myös suhteessa muihin suomalaisiin kuntiin.
MAL-asioissa Helsingin seudulla tarvitaankin huomattavan paljon parempaa yhteistä suunnittelua kuin tähän mennessä on tehty, mutta pitikö se toteuttaa näin merkittävällä kuntien roolia muuttavalla ratkaisulla? On oikeutettua kysyä, mitä ihmettä näillä jäljelle jäävillä kunnilla oikein tehdään.
Väitän, että vähemmällä byrokratialla olisi selvitty, jos olisimme pysyneet aikaisemmassa yhteisessä tavoitteessamme, eli kuntien määrän vähentämisessä. Kestävyysvajetta ei varmasti ratkaista uusilla isoilla hallinnoilla. Lisäksi jokaisessa jäljelle jäävässä torsokunnassa on omat hallintonsa virkamiehineen, luottamushenkilöineen ja valtuustoineen. Kun päälle pistetään vielä jokaisen itsenäisen organisaation omat vaalit, veikkaanpa että hallinnon kiemuroiden perässä eivät pysy äänestäjätkään.
Kestävyysvajeen nujertamiseksi onkin tehtävä isoja rakenteellisia muutoksia; tavoitteet ovat olleet ehdottoman oikean suuntaisia. Nyt tehdyt sote- ja metropoliratkaisut muuttavat mainittujen kuntien roolia merkittävästi ja toisaalta etäännyttävät asioita asukkaista. Politiikan sanotaan olevan kompromissien taidetta. Se on varma, että luovuutta tässä tullaan tarvitsemaan.
Tapani Mäkinen on kansanedustaja (kok.) ja Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
