Maanantain EU-ministerivaliokunnan kokousta voi pitää poikkeuksellisena. Valiokunta muokkasi Suomen kantaa EU:n Venäjä-pakotteisiin. Lopputuloksena oli, että Suomi seisoo EU:n pakoterintamassa, mutta aikataulua uusista pakotteista pidettiin haastavana. Suomi halusi pakotteiden voimaantuloon parin päivän tarkasteluajan. Ukrainan ja Venäjän sopimalle tulitauolle halutaan antaa tilaa ja arvoa.
Poikkeuksellisen kokouksesta teki se, että ulkoministeri Erkki Tuomioja jätti päätöspöytäkirjaan kirjauksen, jonka mukaan hän yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan. Tuona samaisena maanantain aamuna Tuomioja oli ehtinyt arvioida Ylelle, että lisäpakotteita ei tule. Arvio osoittautui vääräksi.
Hallituksen EU-ministerivaliokunnassa ovat jäseninä Tuomiojan lisäksi pääministeri Alexander Stubb, valtiovarainministeri Antti Rinne, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka, kehitysministeri Pekka Haavisto, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, sisäministeri Päivi Räsänen, opetusministeri Krista Kiuru, maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen. Ja nyt huomio: vain Tuomioja jätti kirjauksen pöytäkirjaan. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli muun hallituksen rintamassa, ei siis Tuomiojan kelkassa.
Tuomioja on ollut erinomainen ulkoministeri ja hänellä on tietenkin oikeus kertoa näkemyksensä, vaikka kyseessä on tulenarka – käytännössä Suomen EU- ja ulkopoliittista linjaa koskettava päätös. On selvää, että kaikki EU-maat toivovat, ei vähiten Suomi, tulitauon kestävän ja Venäjän lopettavan puuttumisen Ukrainan sisäisiin asioihin. Ongelma on ollut se, että Venäjän sanat ja teot eivät ole olleet yhtä. Tulitauko on hyvä alku, mutta länsi kaipaa lisää todisteita Venäjän politiikan muuttumisesta, ennen kuin pakotteita voidaan purkaa.
Suomi on koko ajan yrittänyt huolehtia siitä, että se ei jää yksin. Suomi vaikuttaa EU-pöydissä esimerkiksi pakotteiden sisältöön, jotta pahin heijastuma Suomen talouteen voidaan välttää. Samalla Suomen valtiojohto on kuitenkin korostanut pysymistä EU:n rintamassa ja ylläpitänyt keskusteluyhteyttä Venäjään. Suomi kuuluu läntiseen yhteisöön, jossa sillä on liittolaismaita. Liittolaisuudessa sekä annetaan että saadaan. EU haluaa korostaa, että Euroopan rajoja ei voi noin vain siirrellä. On Suomen etu korostaa tätä periaatetta, sillä emmehän myös tiedä, mikä on Venäjän suuri suunnitelma. Ilkka Kanerva on arvioinut, että Venäjä haluaa palauttaa maan suuruuden päivät. Mitä tämä tarkoittaisi, sitä ei vielä tiedetä. Asialla on turha pelotella, mutta ei näkökulmaa kannata vähätelläkään.
Erkki Tuomioja jäi kirjauksineen EU-ministerivaliokunnassa yksin. Jos Tuomiojan linja olisi Suomen linja, maa olisi vaarassa livetä harmaalle vyöhykkeelle, yksinäiseksi sudeksi Euroopan itälaidalle. Luullakseni tämän skenaarion Suomen hallitus halusi välttää.
