Suomessa nousi 1990-luvun alun pankki- ja talouskriisistä omalla mallillaan. Monia asioita tehtiin oikein niissä olosuhteissa. Yhdeksän tärkeää asiaa tehtiin, joista voi nyt ottaa oppia. Tilanne on vaan nyt vaativampi. Pitää tehdä enemmän ja yhdessä.
Tuolloin 1990-alun kriisissä Suomella oli selviytymisstrategia: vientivetoisen kasvun strategia. Se oli iso haaste reaaliselle kilpailukyvylle ja hintakilpailukyvylle. Markan päästäminen kellumaan ja markan devalvoituminen tietysti auttoivat. Myös työmarkkinoilla kustannusten nopea nousukehitys selvästi taittui. Kasvun alettua strategia toimi.
Toinen asia oli avoimuus. Alun ihmettelyn jälkeen Suomessa nostettiin pankkikriisin ongelmat rohkeasti pöydälle ja alettiin niitä ratkaista. Kolmanneksi Suomessa panostettiin julkisia varoja tutkimukseen ja kehitykseen 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, lamasta huolimatta, vahvasti. Tutkimus- ja kehityspanostukset auttoivat erityisesti informaatioteknologia- ja elektroniikkateollisuutta nousuun.
Neljänneksi nopeasti velkaantunutta julkistaloutta todella tasapainotettiin. Ylivelkaantumisesta uhkasi tulla pysyvä talouskasvun este. Ahon että Lipposen hallituksen toimesta tehtiin määrätietoisia valtiontalouden tasapainottamistoimia ja säästöjä.
Viidenneksi Suomessa uudistettiin verotusta laajalti. 1990-luvun alussa kasvua edistävä veropolitiikka auttoi Suomea nousuun. Erityisesti yritysverotuksen uudistaminen oli rohkea uudistus syvän laman oloissa.
Kuudenneksi idänkaupan romahtaminen ja viennin kasvattaminen vaativat uusia markkinoita. ETA- ja EY-jäsenyys olivat merkityksellisimpiä markkinoiden avautumisen kannalta. Muutoinkin suomalaiset yritykset lähtivät rohkeammin uusille markkinoille, erityisesti Kiinan nopeasti kasvaville markkinoille.
Seitsemänneksi taloudessa oli mobiliteettia ja resursseja siirtyi muilta aloilta erityisesti It-alalle. Kasvuyritykset saivat tarvitsemansa työnteko- ja osaamisresurssit Suomessa.
Kahdeksanneksi pankkikriisi on aina myös valvonnan ja huonon sääntelyn kriisi. Suomessa tehostettiin pankkien ja koko finanssisektorin valvontaa. Myös pankit ymmärsivät paremman riskienhallinnan välttämättömyyden.
Yhdeksänneksi finanssisektorin rakenteita tervehdytettiin. Suoraa pankkitukea saaneet pankit fuusioituivat (STS) tai pilkottiin ja myytiin muille pankeilla (Suomen Säästöpankki). Seurauksena oli se, että pankkisektorin ylikapasiteetti purkautui ja ala tervehtyi.
Nykyisessä tilanteessa on edelliseen 1990-luvun kriisiin verrattuna paljon samanlaisuuksia, mutta myös eroja. Globaali talouden ja tuotannon rakennemuutos on nyt nopeaa ja jatkuvaa. Kiinan ja muiden nousevien maiden kilpailu on kovaa. Pankit ovat onneksi nyt Suomessa kunnossa. Iso ero on siinä, että nyt eletään Saksan vahvan talouden vetämän yhteisvaluutan oloissa. Omaa rahapolitiikkaa eikä devalvaatiomahdollisuutta ole.
Tämänhetkinen kriisi on jo 1990-luvun alun kriisiä pitempi. Suomen teollinen pohja on finanssikriiin varjossa osin rapautunut. Nyt ei ole vielä lähdössä liikkeelle uutta nopeasti nousevaa uutta teollisuusalaa, vaikka biotuotanto voi sitä hyvin olla. Korot ovat todella alhaalla mutta yrityksillä silti on vakuusongelmien takia rahoitusongelmia. Idänkaupasta Venäjän kanssa nytkään ei ole veturiksi.
Nyt – kuten 1990-luvun alussa – on selvää, että vientivetoinen kasvu ja sitä tukevat investoinnit ovat tie talouden kasvuun. Suomalaisella työllä ja tuotannolla pitää olla kysyntää niin ulkomailla kuin Suomessa. Investointien pitää lähteä kunnolla liikkeelle.
Matala korkotaso, öljyn hinnan lasku ja euron arvon heikkeneminen voivat nyt vähän auttaa mutta eivät auta ratkaisevasti. Tarvitaan rakenneuudistuksia työllistymisen ja työllistämisen ja yrittäjyyden hyväksi. Investoinnit pitää saada liikkeelle. Tarvitaan ketteryyttä ja joustavuutta erilaisissa tilanteissa oleville yrityksille. Tarvitaan kannustimia työllistymiseen ja yrittäjyyteen. Tarvitaan tehokasta kustannusten kontrollointia ja toimivia julkistalouden tasapainottamistoimia. Paljolti kyllä tiedetäänkin mitä pitää tehdä. Tarvitaan vaan päätöksiä ja niiden tehokasta ja nopea täytäntöönpanoa. Tässä suhteessa on ollut vaikeaa.
Kaiken kaikkiaan tilanne on siksi vaativa, että Suomessa tarvitaan vahva yhteinen ponnistus suomalaisen työn ja tuotannon ja paremman työllisyyden ja hyvinvoinnin puolesta. Keskeisten puolueiden ja etujärjestöjen on yhdessä haettava ratkaisuja valtiovallan selkeästi johtaessa. Kaikkien mukanaoloa tarvitaan. Kaikki syyt olla osallistumatta yhteiseen hyvinvoinnin turvaamiseen ovat tekosyitä. Yhteinen ponnistus on onnistuessaan winwin-tilanne kaikille. Jatkuva näivettyminen ei ole kenenkään etu. Puheenjohtaja Juha Sipilä on monen muun ohella korostanut poikkeuksellisen hyvän yhteistyön tarvetta. Keinotekoinen jakolinjojen rakentaminen ja hajottaminen ei edusta nyt vaadittavaa poliittista kulttuuria. Nyt vaaditaan poikkeuksellista yhteen hiileen puhaltamista. Vaativissa oloissa vain hyvä joukkue menestyy. Nyt on yhteiskuntasopimuksen aika.
Kirjoittaja Olavi Ala-Nissilä on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen (kesk.)