Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.
Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.
Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.
Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.
SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.
Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.
Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.
En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.
Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.
Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.
Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.
Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.
OlavI Ala-Nissilä on kansanedustaja (kesk.)
