Suomen talouden ja elinkeinoelämän rakenteelliset ongelmat alkavat olla hyvin yleisessä tietoisuudessa. Tilastot kertovat karua kieltään. Tavara- ja palveluviennin osuus Suomen bkt:stä oli 45 prosenttia vuonna 2008. Sen jälkeen se on laskenut ollen enää 38 prosenttia vuonna 2013. Ulkomaankauppa on pääosin suurten yritysten varassa. Viisi suurinta yritystä vastaa 24 prosentista viennistämme ja 100 suurinta yritystä 68 prosentista.
Yhtenä syynä viennin hiipumiseen on toki kasvun hidastuminen erityisesti Euroopassa ja viime aikoina Venäjällä. Toisena syynä voidaan pitää varovaisuuttamme panostaa radikaalien innovaatioiden syntyyn. Pienet parannukset nykyisissä tuotteissa eivät riitä tuomaan tarvitsemaamme kilpailuetua, jonka olemme auttamattomasti hukanneet viime vuosina.
Tekes on painottanut viime vuosina pk-yritysten sekä aloittavien yritysten kehitystoiminnan tukemista ja samalla vähentänyt suurille yrityksille suunnattua innovaatiotoiminnan rahoitusta. Esimerkiksi vuonna 2013 pk-yritykset saivat 68 prosenttia Tekesin yritystuista, kun suuret saivat vain 32 prosenttia. Pk-yritysten tukeminen on toki tärkeää. Samalla tulee kuitenkin huolehtia vientimme veturiyritysten tuotteiden ja palvelujen uudistumisesta panostamalla erityisesti radikaaleihin innovaatioihin.
Suomen tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksesta yli 60 prosenttia tulee yrityksiltä. Valtion panostus teollisen tuotannon ja teknologian edistämiseen on alentunut tasaisesti. Vuonna 2006 valtion T&K-rahoituksesta käytettiin 27,2 prosenttia teollisen tuotannon ja teknologian edistämiseen. Vuoden 2014 talousarvioehdotuksessa tähän on varattu enää 17,9 prosenttia valtion T&K panostuksista. Suunta on siis aivan vastakkainen kuin silloin, kun Suomea nostettiin 1990-luvun alun lamasta. Kansainvälisessä tarkastelussa kuljemme myös vastavirtaan. Niin EU-alueella, USA:ssa kuin Aasiassa rahoitusta painotetaan soveltavaan ja elinkeinoelämän tarpeita tukevaan tutkimukseen, kun taas meillä erityistä huolta tunnutaan kannettavan erityisesti perustutkimuksesta ja yhteiskunnallista päätöksentekoa tukevasta tutkimuksesta.
Valtion tulee mielestäni panostaa merkittävästi enemmän teollisen rakenteemme ja vientiyritysten kilpailukyvyn kehittämiseen. Uudistumisen kannalta keskeistä on panostus soveltavaan tutkimukseen ja radikaalien innovaatioiden kehittämiseen yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyönä. Yritykset valitsevat panostuskohteet strategiansa mukaisesti. Valtion tulee kannustaa yrityksiä voimakkaaseen uudistumiseen jakamalla radikaalien innovaatioiden kehittämiseen liittyvää riskiä. Tämä edellyttää selvästi nykyistä suurempaa panostusta johtavien vientiyritysten uusiutumisen edistämiseen luonnollisesti unohtamatta pk-sektorin ja aloittavien yritysten tukemista.
Valtio edistää parhaiten Suomen innovaatioekosysteemin uudistumista panostamalla yritysten kilpailukykyä ja kansainvälistymistä edistävään toimintaan. EU:n uusi Horizon 2020 –ohjelma tarjoaa tähän hyviä mahdollisuuksia. Johtavien tutkimuslaitosten ja yliopistojen rahoitus on turvattava niin, että ne voivat omalla ammattitaidollaan edistää tätä kehitystä.
Viennin tökkiminen ja kansantaloutemme epätasapaino ovat onneksi herättäneet sekä elinkeinoelämän että politiikan päättäjät. Uskon edelleen vahvasti siihen, että tahtotila yhteisestä ponnistuksesta T&K-toiminnan terävöittämiseksi löytyy. Hyviä merkkejä on jo nähtävissä. Uskon myös siihen, että tätä kautta taloutemme syöksykierre kääntyy nousukiidoksi.
Harri Airaksinen on Asiakas- ja markkinointijohtaja VTT:llä sekä Tampereen kaupunginhallituksen jäsen (kok.)
