Helsingin Sanomien julkaisema uutinen Olli Rehnin kiinnostuksesta liberaaliryhmän (ALDE) kärkiehdokkaaksi jollekin EU:n johtopaikalle seuraavien EU-vaalien jälkeen oli yksinkertaisessaan kesän hienoin uutismanööveri. Siitä voi vain onnitella asianosaisia sylttytehtaita keskustan puoluetoimistolla, Rehnin kabinetissa tai molemmissa.
En ihmettele miksi puoluesihteeri Timo Laaninen maanantaina totesi Facebookissa, kuinka politiikkaa on outo laji. Välillä ei onnistu mikään, vaikka kuinka yrittäisi. Ja välillä onnistuu kaikki, mitä vain keksii yrittää.
Sillä mitä muuta komission varapuheenjohtaja, kahden kauden EU-komissaari ja mies parhaassa työiässään voisi sanoa kuin, että on kiinnostunut etenemään urallaan nykyisessä toimintaympäristössään? Paljon kovempi uutinen olisi ollut se, jos Olli olisi sanonut, että nyt riittää – minä downshiftaan tai vaihdan alaa!
Tuloksena oli, että keskellä uutiskuivaa elokuuta keskusta sai näyttää, että katsokaa, meillä se voi olla eurovaaleissa sellainen ehdokas, että kelpaisi mihin tahansa huippuvirkaan, jos vain tulisi valituksi. Tähän viimeiseen seikkaan ei niin moni huomannut kiinnittää enää huomiota.
Samalla alkoi jo päänvaivaus siitä, että mistä puolueesta tulikaan Suomen seuraava komissaariehdokas. Vihreistä joku haksahti jo kerkeästi sanomaan, ettei hän ainakaan muista asiasta puhutun hallitusneuvotteluissa.
Rehnille Suomesta Brysseliin valuvasta uutisesta koituu markkinointihyötyä. Nimi on aina hyvä pitää esillä, vaikka tietää olevansa kuin entinen lohenpyytäjä eli kalastavansa niin hyvää kalaa, että kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan.
On nimittäin erittäin epätodennäköistä, että ALDElle jäisi mitään jaettavaa seuraavien eurovaalien jälkeen. ALDEn suurimmat delegaatiot ovat Britanniasta ja Saksasta ja juuri näissä maissa sitä uhkaa paha vaalitappio.
Jos tulevien vaalien jälkeen ALDE putoaa parlamentin suuruusjärjestyksessä kolmossijalta alemmas, ei luvassa ole yhtään mitään. Vertailun vuoksi katsotaan miten paikat tällä kaudella jakautuivat: EPP:llä on komission puheenjohtaja ja neuvoston presidentti; parlamentin puhemiehen tehtävät jaettiin siten, että alkukausi oli EPP:llä ja loppukausi sosialisteilla; korkea edustaja on sosialisteilta.
Korkean profiilin ehdokkuus eurovaaleissa ja sen tuoma markkinointihyöty yhdessä kahden kauden komissaarikokemuksen kanssa voi silti kantaa hedelmää. Pienellekin ryhmälle on luvassa jokin merkittävä paikka parlamentissa, jossa entisiä komissaareja on nähty muitakin.
Politiikassa hyvin viihtyvä Rehn voisi olla varteenotettava ehdokas esimerkiksi talousvaliokunnan puheenjohtajaksi, mikäli ALDE tuon paikan pystyy vaalien jälkeen pitämään. Lisäksi parlamentissa on painetta siirtää puheenjohtajan nuija britiltä euromaan edustajalle.
Käteen jää siis se, että Rehn harkitsee keskustan ehdokkuutta eurovaaleissa. Koskapa se yksin olisi kuulostanut vähän valjulta, piti uutista vähän kuorruttaa. Tarjoilu tuntui kelpaavan.
Suomalainen sivujuonne keskustelussa on se, että eräät kommentaattorit jo miettivät, heikentääkö Rehnin ehdokkuus Suomen mahdollisuuksia saada painava komissaarisalkku tai että kahta painavaa tehtävää ei suomalaisille heru. Ihmeellistä, että Luxembourgiin mahtui tällä kaudella samaan aikaan euroryhmän puheenjohtajan salkku (Jean-Claude Juncker) ja yksi komission varapuheenjohtajuuksista (Viviane Reding).
Kommentaattoreilta jää kaksi asiaa näkemättä. Ensinnä se, että puoluekanta merkitsee paikkoja täytettäessä jatkuvasti enemmän. Kansallisuus rajoittaa vain komission jäsenyyden suhteen. Toisaalta asioiden monimutkaistuessa, henkilökohtaisen osaamisen merkitys on kasvanut.
Tällä perusteella on helppo ennakoida, että kokoomuksen komissaariehdokas tulee joka tapauksessa olemaan seuraavan komission keskeisellä paikalla. Ellei peräti keskeisimmälllä – se nähdään maaliskuussa.
Ylipäätään tämän lisäksi, ja niin kuin se ei olisi muutoinkin selvää, mitä enemmän osaavia ja arvostettuja poliitikkoja Suomella on seuraavissa eurovaaleissa ehdolla, sen parempi Euroopalle ja meille.
Kirjoittaja toimii Euroopan parlamentissa Euroopan kansanpuolueen (EPP) ryhmän lehdistöneuvonantajana.
