Flight Simulator 98
Siitä on kymmenen vuotta kun syksyisenä aamuna nousin Gates Learjetillä Chicagon O'Haren lentokentältä. Otin suunnan kohti JFK:ta New Yorkissa ja kytkin automaattiohjauksen päälle. Puolen päivän vaiheilla aloin lähestyä määränpäätä ja otin koneen taas käsiini. Kaarsin rohkeasti Vapaudenpatsaan kainalon alitse ja suunnistin kiitoradalle.
Keskityin tähän laskuun enemmän kuin yhteenkään sitä ennen. Siitä huolimatta kaiutin alkoi piipittää, lasi säröili ja virtuaalimaailma musteni. Posautin ties kuinka monennen koneen muusiksi. Mutta vain tämä harmitti. Flight Simulator 98 on periaatteessa sama kapistus kuin vuosikymmenen takainen virtuaalilennokki. Silti kaikki on jotenkin toisin. Maisemat ovat värikkäitä, 3D-kortti antaa niihin syvyyttä, maita ja kenttiä on pian koko maailman verran ja lentohärvelitkin ovat uusia. Kun aiemmin sain sentään kaikki hökötykset ilmaan, niin 98:n ylpeys - Bell 206B JetRanger III helikopteri pysyykin maan pinnalla. Pyrähdykset tyssäävät kuin kanan lento kun kapine kellahtaa kyljelleen. Onneksi vanha kunnon Sopwith Camel on yhtä helppo lennettävä kuin aiemminkin. Sitä paitsi uudella kapistuksella voi ottaa myös lentotunteja. Uuden simulaattorin myötä ohjekirjakin on ergonomisempi. Tiiliskiven sijaan helppi löytyy ohjelmasta. Kirja tarjoaa vain lentokenttä- ja lähestymiskartat sekä näppäinavun. Microsoft tuo myös joulumarkkinoille uuden Force Feedback -tikun, jonka avulla Flight Simulatorin keskipakoisvoimat voi tuntea tassussaan. Silläpä sitten lisäämään simulaation huumaa. Kaikesta teknisestä edistyksestä huolimatta täytyy myöntää, että olo on hieman haikea. Muinaisen MikroMikon mustavalkonäytössä simuloitu lentäminen oli uutta ja jännittävää, nyt pelkkä tietokonelentäminen tuntuu luvalla sanoen hieman elähtäneeltä. Oma tunteeni tuskin vähentää Flight Simulatorin hienouksia. Teknisessä mielessä kapistus on loistava. Odotan vain koska Microsoft liittää siihen vaappuvan, heiluvan ja tärisevän lentäjäntuolin.
PETE PAKARINEN |
AJASSA -SIVULLE