Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori ja hän on tehnyt väitöskirjansa raaka-aine- johdannaisten hinnoittelusta ja markkinainformaation hyväksikäytöstä.

Jos ajatellaan niitä, jotka esimerkiksi osakkeilla tai muilla spekulatiivisilla sijoituksilla ylipäätään mitään merkittäviä rahoja voittavat, niin heillä rahaa on jo muutenkin riittävästi kaikkeen siihen kulutukseen ja elämiseen mitä ylipäätään tarvitsevat.

Sitten taas jos ajatellaan sitä suurta enemmistöä, jotka pelailevat muutamalla tonnilla, niin vaikka voittoa (tai tappiota) tulisi kymmeniä prosentteja, niin siitä ei kuitenkaan juuri mitään kostu. Työllä on elettävä joka tapauksessa.

Suurin osa itselleen rehellisistä osakesijoittajista myöntää, että kysymyksessä on kallis ja lopulta aika huono harrastus. Aika menee näyttöpäätteen edessä rahoja haaskaamassa sen sijaan, että vaikka kuntoilisi, lukisi hyviä kirjoja tai tapaisi mielenkiintoisia ihmisiä.

Ihmisiä saadaan houkutelluksi mukaan osakerulettiin hyvin helposti. Siihen riittää otsikot lehdissä, että "myöhästyit kurssirallista" tai "ehditkö myydä romahduksen alla?" Ihmisillä on myös taipumus olla selektiivisiä. Voitot muistetaan ja tappiot unohdetaan, tai ne ainakin yritetään unohtaa, tai niistä ei ainakaan kerrota muille. Voitot ovat omaa ansiota ja tappiot huonoa tuuria.

Jep, uskokoon ken tahtoo. Näin ihminen kuitenkin psykologien ja arkikokemuksenkin mukaan huijaa itseään. Pankkiirit kiittävät. Ei ihme, että ovat maailman parhaiten palkattu ammattiryhmä.

Veronvälttämisargumentit ovat loistava markkinointikikka. Jo aikoinaan 90-luvulla pankkiirikollegani kanssa ymmärsimme, että suomalainen maksaa kaksi euroa voittaakseen euron veroissa. Verotehokkuuteen vetoaminen myynnissä toimi paljon paremmin kuin hyvien tuottojen lupaaminen.

Kuitenkin, verottajan mieli on yhtä oikukas kuin muidenkin markkinoilla toimijoiden. Seurataan vaan keskustelua yhtiöveronhyvitysjärjestelmästä ja koko eläkejärjestelmästä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia muutoksia mm. vapaaehtoisen eläkesäästämisen ehtoihin on tulossa.

Osa ihmisistä elää niin kuin eläisi ikuisesti ja toinen osa elää kuin viimeistä päivää. Ikuinen elämä lienee nykytiedon valossa mahdottomuus, mutta useimmille huomenna kuolemisen todennäköisyyskin on aika pieni. Kultainen keskitie on vaikea laji. Joka sen taitaa, ymmärtää, että raha on elämään kuuluva välttämättömyys, jonka sopiva määrä mahdollistaa mukavan elämän. Sitä ei kannata haalia yli tarpeen, yleensä silloin vain rikastuttaa muita.

Mitä iloa edes on paksusta osakesalkusta? Iloa siitä tulee vasta kun sen muuttaa rahaksi ja kuluttaa haluamaansa tarkoitukseen. Näin siis pitäisi olla, mutta ihminen onkin aika merkillinen olento.

Kommentteja 4

Lisää uusi

Kommentoi

Nimi: Sähköposti:   Otsikko:   Ole hyvä ja kirjoita roskapostinestokoodi jonka näet kuvassa.

Palantir   Ei niin turhaa 03.03.2010 14:15 "Mitä iloa edes on paksusta osakesalkusta?" Työpaikallani on ollut lomautuksia, ja nyt osa tullaan myös irtisanomaan. Koska olen elänyt säästeliäästi, minulla ei ole asian puolesta minkäänlaista stressiä. Toinen tilanne on niillä, joilla on reippaammat kulutustottumukset eikä (edellisestä johtuen) taloudellisia puskureita. Esimerkiksi käy sisareni kaikin puolin keskimääräinen suomalainen perhe. Välittömästi miehen tullessa lomautetuksi, heille tuli taloudessa hyvin vaikeaa. Säästämisestä laistaminen maksetaan stressillä noissa tilanteissa, ja usein hinta on kova, etenkin kun on vuosikausia totuteltu pitkällä tähtäimellä kestämättömään kulutustasoon. Itse elän mieluummin vaatimattomammin. On kiva kun on likvidiä varallisuutta. Laman pohjalla löytyy kaikenlaista edullista ostettavaa, mutta "elämästä nauttijoilla" ei siinä tilanteessa ole ostovoimaa; he ovat työttömiä ja rahattomia, osa veloissa.

Tapio Haavisto   Raaka-aineet turhia, muttei osakkeet 04.03.2010 08:46 Osakesijoittaminen ei ole ”turhaa puuhaa”, sillä yritykset tekevät jatkuvaa kassavirtaa. Siitä voidaan jakaa useita prosentteja osinkoa, kun taas pankkien korot ovat luokkaa prosentti tai kaksi. Tavallisen kaduntallaajan kannattaa siis ryhtyä osakesäästäjäksi, sillä korkoa korolle ilmiö tekee hänelle vuosien mittaan mukavaa tuottoa. Harrastus sijoittamiseen pitää myös yllä mielenkiintoa talousasioihin ja yleensäkin mukana talouden seurannassa. Se on mielestäni paljon parempi harrastus, kuin tuijottaa televisiota iltakaudet. Sijoittamisesta on pitkässä juoksussa selvää taloudellista hyötyä. Samalla kun sijoitat, ovat rahasi poissa liiallisesta kuluttamisesta. Olet kansakunnan suola, koska säästöillä on suuri merkitys pahan päivän varalle pelivarana. Eipä sitten ainakaan raha ahdista, jos tulee huono päivä vastaan. Myönnettäköön vielä, että kauppa raaka-aineilla on lähinnä tyhjänpäiväistä, koska raaka-aineiden takana ei ole jatkuvaa kassavirtaa, kuten yrityksillä ja osakkeilla on. Raaka-aineista ei saa osinkoa ja tulevaisuuden ennustaminen onkin lähes mahdotonta. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on kovin herkkä ja altis muutoksille.

kinski   Harrastus 04.03.2010 11:14 Mitä hyötyä harrastuksita on? Itse teen hektistä uraa ihan muualla kuin rahan parissa. Asioiden tutkiminen ja valistunut veikkailu on juuri sitä: harrastus.

Siottaja   Taas 04.03.2010 11:14 Taas joku katkera rahansa menettänyt KTT ;-)

Joomla components by Compojoom